Alkuaikoina olivat Olgaa urakoitsijani syksyiset vieraskäynnit suuresti viehättäneet. Vanhat lapsuusajan tuttavat hän otti aina lämpimästi vastaan. He toivat tullessaan tuulahduksen hänen omilta synnyinsijoiltaan, he tiesivät aina tuoreimmat terveiset koskilta kertoa.
Mutta vanhojen tuttujen mukana alkoi tulla uusia, ja useimmat näistä olivat häikäilemättömiä tungettelijoita. He olivat kuulleet puhuttavan Olgan viettelevästä kauneudesta ja elämänhalua uhkuvasta luonteesta ja käsittivät nämä kertomukset omalla tavallaan. He eivät osanneet omaa luontoansa paljastamatta Aunuksen helmeä palvoa. He arvelivat Aunuksen helmen olevan urakoitsijain yhteisen aarteen, johon heillä jokaisella oli oma osuutensa.
Tämä tympäisi Olgaa, ja vaikk'ei hän vanhojen tuttaviensa vuoksi vieraskäyntejä kokonaan lopettanut, pani hän niille jyrkät rajat. Otti vastaan tulijat melkein kuin viran puolesta, hymähti heille yhden hymyn ja hävisi sitten omiin huoneisiinsa, jättäen toivioretkeläisen Loginovin kera kahden.
Tästä huolimatta eli Aunuksen helmen maine himmenemättömänä urakoitsijain keskuudessa. Jo uskottiin kyllä, että hän oli saavuttamaton, mutta juuri saavuttamaton unelma se kaikkein kauneimpana kangastaa.
Vieraskäyntinsä Olgan kodissa urakoitsijat ulottivat vasta sen jälkeen kuin vanhimmat heistä olivat Petroskoihin saapuneet. Tänä syksynä joutui näistä ensimäisenä Shirnikov. Hän ei kyllä Olgan lapsuusajan tuttavia ollut, mutta hänen maineensa oli muuten suuri urakoitsijain kesken.
Jo seuraavana päivänä tulonsa jälkeen hän lähti Loginoveja tervehtimään. Tiedämme, miten tämä toivioretki päättyi.
Shirnikovin huono onni ällistytti kaikkia. Oli kuulumatonta, että sellainen mainehikas mies käännytettiin ovelta takaisin, vaikkapa Loginov itse olisi kahdesti matkalla ollut. Olgan sairautta ei kukaan uskonut.
Shirnikovin käynnin jälkeen Olga sai muutamia päiviä olla rauhassa, kunnes itse urakoitsijain vanhin Makari joutui kaupunkiin.
Hän läksi, ja hänet Olga otti lämpimästi vastaan, sillä Makari oli vanhin hänen urakoitsijatuttavistaan.
Mutta murheelliset toi Makari terveiset tullessaan: Olga oli ihan liikutettuna kädestä puristaen pyytänyt häntä toisille ilmottamaan, etteivät nämä vaivautuisi Loginovin poissaollessa. Hän tunsi itsensä rasittuneeksi ja tahtoi nauttia aivan täydellistä rauhaa sen ajan, minkä hänen miehensä Pietarissa viipyi. Se saattoi kestää viikon päivät enintään, sitten taas kaikki olisivat tervetulleita.