Olga odotti joka päivä rannassa Ali Martikaisen saapumista. Aluksi hän odotti uimahuoneen rappusilla. Hänen katseensa oli jännittyneenä suunnattu niemen kärkeen, ja kun Ali Martikaisen veneen kokka pisti näkyviin sen takaa, sykähti hänen sydämensä riemukkaasti ja hän alkoi heiluttaa tulijalle nenäliinaansa tervehdykseksi.
Mutta eräänä päivänä hänelle pisti päähän kepponen. Hän tahtoi nähdä odotetun veneen jo ennen niemen kärkeen saapumista, ja siksi hän kiersi rantahietikkoa myöten niemeen ja istahti sinne tuuheiden puiden varjostamille rantakiville.
Täältä oli vapaa näköala lautatarhalle asti, ja hänen odottava silmänsä huomasi heti, kun Ali Martikaisen vene irtautui lautatapulien varjosta ja alkoi nopeasti lähestyä nientä.
Ali Martikainen istui keskituhdolla ja souti tasaisin, voimakkain vedoin. Vene kiiti eteenpäin aivan suorassa viivassa, ja joka vetäisyllä kohahti vesi korkealle sen kokan edessä. Kun tuo kohahdus näkyi, sykähti Olgan sydän rajusti. Pian joutui vene aivan lähelle.
Silloin Olga painautui oksien alle kokonaan piiloon. Vain hänen silmänsä seurasivat sieltä veneen liikkeitä. Nyt joutui vene niemen kärjen kohdalle ja oli käännähtämäisillään lahteen. Olga päästi heikon huudahduksen.
Ali Martikainen heristi korviansa ja lakkasi soutamasta. Hän suuntasi tutkivan katseen rannalle, mutta kun sieltä ei mitään näkynyt, käänsi hän päänsä ja vilkaisi uimahuoneen rappusille. Tämä vilkaisu toi hänelle varmuuden, hän pyöräytti veneensä rannalle ja huudahti iloisesti:
— Kas vain, täällä taitaa olla eksynyt karitsa piilossa, etsitäänpäs!
Hän nousi rannalle ja keksi pian Olgan päähineen ja silmät, jotka tirkistelivät kuin gasellin silmät oksien alta.
Ali Martikainen veti hänet riemastuneena piilopaikastaan ja kantoi sylissään veneeseen istuttaen hänet rinnalleen. Loppumatkan he soutivat kahden, ja vene ennätti Olgan ilvehtiessä tehdä monta mutkaa ja koukeroa, ennenkuin jouduttiin matkan päähän.
Tästä lähtien toistui sama etsiminen joka päivä. Aina keksi Olga uusia piilopaikkoja niemen metsiköstä, ja aina oli riemu yhtä rajaton, kun Ali Martikainen hänet vihdoin löysi. Välistä he unohtuivat pitkäksi aikaa istumaan kivelle sylityksin, ennenkuin loppumatkan jatkamisesta tuli mitään.