Jos vastoin kaikkia odotuksia Loginov vastaan panisi, voisi Olga pelotella häntä niillä piirituttavuuksillaan. Niitä Loginov pelkäsi ja kunnioitti yli kaiken, ja jos Olga niihin uhkaisi vedota, olisi häneltä luonto poissa.

Avioero siis nähtävästi hyvin pian järjestyisi, ja lopusta kyllä selvittäisiin. Heti avioeron saatua he lähtisivät ulkomaille ja siellä hankkisivat liitolleen muodollisen vahvistuksen. Ali Martikainen oli aikonut lähteä ulkomaille vasta muutaman vuoden päästä, mutta voitaisiin sille matkalle aivan hyvin lähteä aikaisemminkin, kun asiat vaativat.

Tällainen oli Ali Martikaisen suunnitelma, ja Olga hyväksyi sen täydellisesti. Mutta sen toimeenpano vaati aluksi heidän eroamistaan, ja siitä ei Olga tahtonut mitään tietää, ennenkuin Loginov palaisi Pietarista. Siihen asti pitäisi Ali Martikaisen viipyä hänen luonaan. Heidän onnensa oli vasta niin nuori, hän menehtyisi, jos hänen nyt heti pitäisi yksin jäädä. Hän ei voinut ajatella seuraavaa päivää Ali Martikaisen poistuttua. Hänen piti saada aikaa totutellakseen siihen ajatukseen.

Ali Martikainen itse tunsi eron hyvin vaikeaksi ja hän jäi. Kotoa kyllä oli kiirehditty hänen paluutaan. Siellä oli tekeillä laajoja uudisviljelyksiä, joiden jatkamiseen olisi pitänyt palkata joukottain työväkeä. Mutta sitä varten olisi tarvittu itsensä isännän lopullinen, ratkaiseva sana. Häntä pyydettiin edes pikimmältään käymään kotona, jollei hän pitemmäksi aikaa voisi jäädä. Jollei hän heti tulisi, olisi syystöiden aika mennyttä ja suunnitelmat, joihin jo oli paljon rahoja pantu, jäisivät keskeneräisiksi.

Ali Martikainen ei kutsua noudattanut. Onneksi hänellä sattui olemaan matkassaan tilustensa kartta. Hän istahti sen ääreen ja laati se ohjeenaan ulkomuistilta tarkan työsuunnitelman sekä lähetti sen postissa selittäen, että hänen itsensä oli tällä kertaa aivan mahdotonta päästä irti.

Se asia selvisi sillä, mutta tuli toisia, jotka antoivat hänelle välistä kiusallista ajattelemisen aihetta.

Kuta useammin Ali Martikainen mietti Olgan ja oman kohtalonsa lähintä ratkaisua, sitä vähemmän se häntä tyydytti. Alussa oli laatimansa suunnitelma tuntunut hänestä mukiinmenevältä, mutta vähitellen hän huomasi sen kokonaan sotivan vastoin periaatteitaan. Se ei sopinut yhteen hänen lakinsa kanssa.

Hän tiesi itse rikkoneensa lakia, jota oli tähän saakka tukkijoella loukkaamatonna kunnioittanut. Hän oli tunkeutunut toisen kotiin, toisen sulkeman puomiaitauksen sisälle. Hän puolusti itseään sillä, että oli sen tehnyt elämän oikeudella, jonka hän katsoi korkeammaksi kaikkia muita lakeja. Sellaista oikeutta ei Loginovilla Olgaan ollut, Loginov oli ottanut Olgan kauppatavarana, korvauksena hyvyydestään. Siksi Ali Martikainen vähintäkään sääliä tuntematta ryösti häneltä Olgan.

Mutta häntä loukkasi syvästi se, että Olgan pitäisi jäädä edelleen
Loginovin katon alle, se tuntui hänestä suorastaan raukkamaiselta.
Hänen lakinsa vaati menettelemään suoraan Loginovia kohtaan. Ja suora
menettely oli se, että hän tekisi tilit kerralla selväksi ja hankkisi
Olgalle muualta turvapaikan.

Tämä ajatus kiusasi häntä yhtenään, mutta hän ei nähnyt mitään mahdollisuutta asian tyydyttävään ratkaisuun. Hän tiesi Suomessa verrattain nopeasti voivansa järjestää Olgalle siedettävät olot. Hänellä oli hyviä ystäviä sekä kotipuolessaan että myös Etelä-Karjalan kaupungeissa. Heidän avullaan hän voisi hankkia Olgalle viihtyisän kodin, jossa tämän ei tarvitsisi tuntea yksinäisyyttä, mutta jossa hän samalla saisi olla rauhassa uteliaiden ihmisten tungettelulta, kunnes avioero olisi selvitetty. Mutta välttämätön oli sitä ennen hänen oma matkansa Suomeen. Kirjeellisesti ei asiaa voinut selvittää, se oli liian arkaluontoinen.