Masentuneena ja tyytymättömänä itseensä hän eräänä päivänä otti
Olgan kanssa asian puheeksi ja ehdotti, että Olga menisi Pietariin
sikäläisten tuttaviensa luo siksi aikaa, kun hän Suomessa olisi saanut
Olgan kodin kuntoon.
Olga katseli häntä hämmästyneenä, sitten alkoivat kyyneleet vieriä hänen poskilleen. Hän heittäytyi Ali Martikaisen kaulaan ja puhui:
— Sinäkö, Ali, sinäkö tahdot, että minun vielä pitäisi sinne mennä? En voi sitä tehdä, se on mahdotonta. Tuntisin kulkevani siellä joka askeleella kuin liassa, tahrautuvani, ja minä en tahdo tahrautua. Minä kuulun sinulle ja sinulle minä tahdon pysyä puhtaana.
— Mutta voithan sinä, rakas Olga, pysyä siellä syrjässä jonkun hyvän ystäväsi luona, huomaamatta.
— Ei siellä voi, ne vetäisivät esille väkisin. Pitäisi taas lähteä teeskentelemään, kuuntelemaan niiden imarteluja ja itse imartelemaan. Ei, ei! Kauhistuttaa, kun vain ajattelenkin sitä. En osaa enää niitä imarrella, en tahdo sitä tehdä. Enkä voi kuunnella niiden imartelua, sillä se loukkaa minua vielä syvemmin. Minä en kuulu sinne, en ole koskaan kuulunut. Väkisin olen koettanut sinne totuttaa itseäni ja sitä tehdessäni olen jokaisella askeleella repinyt ja polkenut lokaan pala palalta parhaan osan oikeasta, pyhimmästä olemuksestani.
Hän kietoutui yhä lujemmin Ali Martikaisen kaulaan, peitti hänen huulensa polttavilla suudelmilla ja jatkoi:
— Sinähän tahdoit itse, että unohtaisimme sen, että minä tulisin hyväksi, sinun arvoiseksesi. Minä tahdon siksi tulla, mutta jos menisin sinne, särkyisi kaikki, menisi pirstaleiksi.
Ali Martikainen heltyi.
— Sinä olet hyvä, Olga, sinä olet minun arvoiseni, puhui hän. — En pyydä enää koskaan sinua sinne lähtemään. Jää tänne, vaikka se tuntuukin minusta hyvin vaikealta.
— Vaikealta se minustakin tuntuu, alentavalta ja hyvin raskaalta. Mutta sittenkin olen mieluummin täällä kuin siellä. Täällä saan olla rauhassa omiin huoneisiini sulkeutuneena, minun ei tarvitse näyttäytyä Loginoville milloinkaan, jollen tahdo. Saan ajatella ainoastaan sinua, muistella niitä hetkiä, jotka olemme yhdessä eläneet, ja odottaa tulevaisuutta, meidän yhteistä tulevaisuuttamme.