Jättiläisen voimat oli Ali Martikaisella; yksin hän viskasi koholle lumisohjuun juuttuneen hongantyven, viskasi kuin kevyen rekirangan tavallinen mies viskaa. Silmät renkaina Aunuksen miehet hänen voimannäytteitään ihmettelivät, ja heihin alkoi juurtua pelonsekainen kunnioitus ja ihailu Ali Martikaista kohtaan, aluksi hämäränä ja vaistomaisena, mutta vähitellen yhä selvempänä.
Ali Martikaisen laki oli syöpymässä heidän veriinsä.
Ja puut saatiin sillä tavoin kasoihin parin viikon hellittämättömän raatamisen perästä. Saatiinpa puomit ja sohotkin valmiiksi juuri siksi, kun kevät alkoi todenperästä tehdä tuloaan.
III.
Aunuksen korpien ja rannattomien rämeiden kevät on vallaton huimapää, se on kuin, metsän keijukaisimmyt. Ei koskaan ole sen tarvinnut tuntea hemmotellun sivistyselämän nyörityksiä uumillaan; se on saanut elää ja mekastaa vapaasti, paljasjaloin, melkein hameittakin, kampaamaton tukka kaikkiin ilmansuuntiin hulmuten.
Kun kosija saapuu sen luokse kevätpäivän kultaisilla kärryillä ajaen, ei se aluksi ole tietääkseen. Päivä hautoo ja hautoo viikkomääriä rämeiden ja syvien kuusikkokorpien lumia, mutta ne eivät näytä yhtään vähenevän. Minkä päivä lämmittää ja sulattaa, sen yöpakkanen uudelleen jäädyttää helisevän kovaksi. Ei ilmesty korpikuusen juurelle pälveä, joka muualla niin pian päivänpuoleisella rinteellä näkyviin pilkahtaa, ei tunnu kevään tuoksua, joka muualla niin voimakkaana jokaisesta metsiköstä vastaan lemahtaa. Kevätimpi murjottaa vain murjottamistaan.
Mutta niin on vain päältäpäin. Syvällä sisässä alkaa elämä lemmenkarkeloa kaipaavana sylkähdellä. Teeret tuntevat ensimäisinä sen elämän suonenlyönnit. Ne kuuluttavat sitä kaikuvissa kiimakisoissaan suonselällä helisevinä hankiaamuina. Oudosta nuo kisat tuntuvat erehdyttävältä ilveilyltä, mutta erehdystä ne eivät ole. Ne ennustavat häähetken lähestymistä.
Alkaa näkyä muitakin enteitä. Halla jää pois parina yönä perätysten, ja mustanpuhuvaksi silloin hanki suonselällä muuttuu. Teeret muuttavat karkelonsa kuivemmille kangasmaille, ja ilmasta alkaa iltahetkinä kuulua outo havina: etelästä saapuvat Aunuksen vesien ja rämeiden lintuparvet, kiirehtivät kilvan hääpitoihin. Jo tulevat upeat morsiusneidotkin, valkeat joutsenet, saapuvat ja tulotervehdyksensä laulahtavat sulassa silmäkkeessä keskellä rannatonta suonselkää.
Rutosti tulee Aunuksen korpien ja rämeiden kevät, kun se tulemaan kerran rupeaa. Näyttää siltä, kuin luoja muiden kiireittensä lomassa yhtäkkiä muistaisi senkin maankolkan vähän puhdistusta kaipaavan. Ja silloin hän pitemmittä mutkitta repäisee kaikki sulkunsa auki ja antaa tulla vettä, niin että riittää. Sitä tulee silloin joka suunnalta. Sitä tulvii takamaiden saloilta satoja ja tuhansia puroja myöten, jotka jokainen yht'äkkiä paisuvat kohiseviksi koskiksi. Sitä pulppuaa maan uumenista joka mättään juurelta, ja sulava lumisohju antaa siihen yltäkylläisyyteen oman runsaan osuutensa.
Kun oireet näet, pidä varasi, tukkimies. Ei ole leikki silloin edessä, kun korven pimennoissa piileskellyt kevätkeijukainen lemmenhurmiosta mielettömänä liikkeelle lähtee. Elä nuku silloin, kun se kovalla kohulla esille ajaa ja hurjat hääpitonsa alottaa ilman minkäänlaisia esimenoja. Jos annat itsesi yllättää, voi viikkokausien raadanta mennä yhdellä pyyhkäisyllä hukkaan.