Aluksi Olga ei näyttänyt ensinkään kuulevan hänen puhettaan, mutta vähitellen hän rauhottui ja alkoi antaa katkonaisia vastauksia, kun Ali Martikainen hellävaroen tiedusteli hänen mielipidettään lukuisista pikku seikoista, joista vain naiset voivat täysin perillä olla.
Tahallaan hän tekeytyi tietämättömäksi monesta kohdasta ja sai niin Olgan lämpenemään, jopa hymyilemään kyyneltensä läpi. Lopulta he keskustelivat vilkkaasti, laskivat päiviä, — mikä menisi Ali Martikaisen matkaan, mikä huoneiden vuokraamiseen, mikä niiden kalustamiseen ja Olgan tulevien lähimpien ystävien valmistamiseen. Hän kertoili Olgalle näiden tulevien ystäviensä luonteesta, heidän harrastuksistaan ja heidän perheoloistaan. Hän oli jo monasti ennen sen tehnyt, mutta hän teki sen vielä kerran ja sai Olgan mielen viihdytetyksi.
Tavan takaa hän kyllä tunsi omaa sydäntään ilkeästi kouraisevan; tuntui kuin hänen sisässään olisi puhunut ääni: Elä petä itseäsi! Suunnitelmasi on huono, sinä jätät Olgan pitkäksi aikaa sen miehen hoivaan, jolta aiot hänet ryöstää, alennat itsesi hänen silmissään, et menettele suoraan ja lakisi mukaan! Ja Olga nääntyy suruun ja masentavaan häpeään odottaessaan sinun kutsuasi.
Niin, hän tiesi tuon äänen puhuvan aivan oikein. Hän menetteli miehuuttomasti, alensi itseään ja tuotti nöyryyttäviä kärsimyksiä Olgalle, mutta mahdotonta oli toisin menetellä. Olgaa ei voinut edeltäpäin kaikkea valmistamatta viedä vieraaseen maahan, uppo-outojen ihmisten pariin. Olgalle piti uudessa ympäristössään osottaa hellyyttä, hänen lähelleen piti saada edes muutamia ihmisiä, jotka häntä ymmärtäisivät, osaisivat häntä rohkaista ja samalla pitää hänet loitolla sellaisista kosketuksista, jotka voisivat häntä haavottaa ja tuottaa hänelle mielipahaa.
Sen lisäksi piti Olgan lähdön tapahtua kiusallista huomiota herättämättä. Hienotunteisuus Olgaa itseään ja hänen entistä kotiaan kohtaan vaati niin menettelemään. Muu ei voinut tulla kysymykseen, kaiken piti tapahtua aivan kuin hän, Ali Martikainen, ei olisi tiennyt mitään koko hankkeesta.
Entäs Loginov! ilkkui ääni hänen sisällään. Mitä hän sanoo sitten jälkeenpäin, kun näkee miten kavalasti menettelit? Ja mitäs muut sanovat? Säästyykö Olgan oma ja kodin maine sillä tavoin sen paremmin kiusalliselta huomiolta?
Näin riehui hänen sisällään taistelu, masentava ja nöyryyttävä, mutta hän koetti painaa sen alas ja hän onnistui siinä. Hän nauroi ja laski leikkiä sekä johdatti lopuksi keskustelun niihin käytännöllisiin seikkoihin, jotka Olgan pitäisi kotoaan lähtiessään ottaa huomioon. Tätä asiaa oli aiemmin vain ohimennen kosketeltu, ja siksi Olga vilkkaalla mielenkiinnolla siihen tarttui.
Sovittiin, että Olga jättäisi Loginovin kodin sellaiseksi kuin se oli ja ottaisi mukaansa ainoastaan välttämättömimmät omat tavaransa. Olisi kyllä ollut lukuisia rakkaiksi käyneitä pikku esineitä mutta Olga lupasi päättävästi ne uhrata. Ne vain olisivat uusissa oloissa muistuttamassa ikävästä menneisyydestä.
Todellista kaipausta sanoi Olga tuntevansa ainoastaan kukkas-istutuksistaan erotessaan. Niiden hoitelemiseen oli hän uhrannut kaiken sen hellyyden, jota muut eivät kaivanneet, ja ne olivat saaneet hänet unohtamaan monta raskasta hetkeä.
Oli myös muutamia vanhoja palvelijoita, joiden tulevaisuus tuotti Olgalle ajattelemisen aihetta, mutta sovittiin lopuksi, että avioeron yhteydessä koetettaisiin Loginov taivuttaa heistä huolehtimaan. Olga arveli Loginovin siihen suostuvan, sillä hyvin hän aina oli palvelusväkeään kohdellut.