Jouduttiin sohoille.
Sivumennen sanoen, sohot ovat hyvin tärkeät kulkuneuvot Aunuksen rämeiden tukkilaiselämässä, ja niitä käytetään Suomenkin puolella vetisillä suomailla, soho tehdään siten, että nitaistaan pari kolme tukkia vahvoilla näresiteillä yhteen. Airona käytetään häthätää kuusesta veistettyä melaa tai sen puutteessa keksiä. Tulvan peittämillä suomailla liikuttaessa se on jonkun verran mukavampi kulkuvehje kuin yksinäinen tukkipuu, varsinkin karanneita tukkeja ajellessa, jossa välistä tulee suoranainen hinaus kysymykseen.
Vähiin se sohoilla liikkuminen tavallisissa oloissa supistuu, mutta nyt sai Ali Martikainen miehineen sanoa kuivalle maalle kerrassaan jäähyväiset. He saivat unohtaa maankamaralla kävelemisen tykkänään ja muuttua vesieläjiksi. Soho tuli heidän veneekseen ja hinaajalaivakseen ja pian myös heidän ainoaksi asunnokseen.
Siltä varalta olivatkin muutamat kätevimmät Iikan kehotuksesta varustaneet sohonsa oikein mukavuuksilla, olivat kyhänneet tuohista siihen hirsien päälle majantapaisen, johon ainakin päänsä voi pistää tuulensuojaan pitkäkseen asettuessaan. Niinikään olivat he veistelleet ja naulanneet lyhkäisiä laudanpätkiä liikunta-alustakseen.
Harvinaisen vikkelästi liikkuivat miehet tällä kertaa sohojen luo miten kuten jouduttuaan. Suota ei vielä kuusien lomista näkynyt, mutta sieltä kuului epäilyttävä kohina, joka ei ennustanut hyvää.
Saatte nähdä, pojat, siellä on yhtä ja toista katseltavaa! hoki Iikka sysien hartiavoimin sohoansa puiden lomista suolle päin.
Toiset koettivat pinnistää perästä parhaansa mukaan, ja pian seilasi koko joukko kuin taistovalmis eskimojen sotalaivasto korven pimennoista suonselälle.
Siellä kohtasi heidän silmiänsä ihana näky.
Koko lakeus oli kuin loihdittuna muuttunut yhdeksi ainoaksi rannattomaksi, kovasti aaltoilevaksi järveksi. Vain siellä täällä joku korkeampi suonsaareke tai yksinäinen puu vesierämaan keskellä muistutti kadonneesta maaperästä.
Ja siellä uida lullivat ne heidän kuusikymmentätuhatta tukkiansa pitkin vesilakeutta tuulen mukana. Runsas kolmannes niistä näytti jo karanneen puomiaitausten sisältä. Niin laajalle kuin silmä kantoi, näkyi joka suunnalla valtoiminaan uiskentelevia karkulaistukkeja, ja kaikki ne tietysti kilvan kiiruhtivat kotipaikoilleen korven pimentoja kohti.