Mutta Ali Martikainen jatkoi hetken vaiti oltuaan:
— Saattaa tuntua kerskailulta, mutta sanon sen sinulle. Minä olen kaksitoistavuotiaasta elänyt tukkijoella enkä kertaakaan ole pudonnut, mutta en myös ole milloinkaan epäröinyt. Kerron sinulle, Iikka, erään tapauksen, se sattui Pankakoskella. Sinä tiedät mikä Pankakoski on?
Iikka Penttinen nyökkäsi.
— No niin, jatkoi Ali Martikainen, laskimme siitä tukkeja alas. Lopuksi laskettiin kaikki sohotkin menemään, kukin sysäsi alas oman sohonsa. Ne särkyivät kaikki järjestään. Huudahti silloin päällikkömme, vanha Pietu Huurinainen, miten lie sattunut huudahtamaan: »Eikö ole koko joukossa ainutta oikeata tukkimiestä, joka itse veisi sohonsa alas ja veisi sen särkymättä?»
Ei ollut ketään.
Silloin minä hyppäsin laskurännin puomilta soholleni, sysäsin sen keksilläni keskelle ränniä ja huusin:
»Minä vien!»
Kaikki säikähtivät, Pietu Huurinainen kaikkein enimmän. Kymmenet keksit koettivat minua pidättää juuri siinä rännin suulla. Minä löin ne nopealla liikkeellä irti ja sysäsin samalla keksilläni puomista saadakseni hyvän alkuvauhdin.
Pian lensin kuohujen keskellä, aallot löivät ylitseni. Minä en niistä välittänyt, katseeni oli tähdätty siihen kohtaan kuohujen alapäässä, jossa tavallisesti kaikki sohot menivät pirstaleiksi. Lähenin sitä huimaavaa vauhtia, yksi tyhjä soho kiiti rinnallani. Minä sysäsin siitä keksilläni niin lujasti kuin voin. Samassa peityin kuohuihin, iskin keksini kiinni eteeni, etteivät aallot viskaisi minua koskeen. Seuraavassa silmänräpäyksessä sukelsin esiin kuohujen alta. Majan olivat kosken vihaiset ryöpyt pyyhkäisseet pois soholtani, mutta muuten se oli eheä. Se lensi sen pahimman surmankallion ohitse; alkuvauhti ja sysäys rinnallani kulkeneesta sohosta pelastivat minut.
Siitä lähtien, Iikka, en ole epäröinyt enkä pelännyt. On olemassa tukkilaisten jumala ja se on minun puolellani, minä tiedän sen. Niillä lurjuksilla siellä ylhäällä on kaikki muut mahdollisuudet puolellaan, mutta minulla on yksi ja se riittää — Ali Martikainen painosti jokaista sanaansa — minä en koskaan epäonnistu! Olen varma, että ne tekevät jonkun virheen, minkä tehnevät, mutta ne tekevät, ja me joudumme ensimäisinä alas.