— Ajatteletko sinä Ilja Huurinaista? kysyy Aliina hetkisen vaiettuaan. Vavahti hiukan hänen äänensä ja kirkas kyynel poskelleen vierähti, kun hän tätä Yrjöltä kysyy.
— Jos lienen Ilja Huurinaista ajatellut, jos lienen muutakin vähän ajatellut. Ilja Huurinainen on nyt menossa toivioretkelle. Me olemme onnellisia, kun olemme oman toivioretkemme jo kulkeneet.
— Niin, me olemme onnellisia. Minä vain toivoisin…
— Mitä sinä ajattelit sanoa, mitä sinä toivoisit?
— Sitä minä toivoisin: soisin olevani yhtä hyvä ihminen kuin sinun rakas äitivainajasi.
— Sinä olet hyvä ihminen, Aliina. Äitivainajani oli hyvä ja sinä myös olet hyväksi tullut. Mutta nyt meidän jo pitänee täältä lähteä, juhannuskokolle meitä odottavat.
He astuivat hämärästä tuvasta valoisaan kesäyöhön. Syvä rauha ja onni kuvasti heidän kasvoiltaan.