Laudoista kyhätyt uimaputkat ovat vähän matkan päässä rannasta, pehmeimmällä hietikolla. Ne ovat pikkuisia tönöjä, niin keveitä, että yksi mies voi kylpykauden loputtua semmoisen selässään kantaa kauas metsikköön syysmyrskyjä pakoon. Ne ovat ahdetut vierivieritysten ja seläkkäin moneen monituiseen riviin. Ja niitä rivejä näyttää myös riittävän yhtä kauas kuin rannikkoakin.
Keskipäivän helteisinä hetkinä kuohuu tällä verrattomalla hiekkarannalla vilkas elämä. Siellä sykähtelee silloin tämän onnen yltäkylläisyydellä siunatun huvilayhdyskunnan valtasuoni voimakkaana, kaikesta sovinnaisuudesta vapaana. Meressä pulikoivien, päivää paistattavien, lämmenneessä hiekassa piehtaroivien pietarilaisten luvun voi silloin laskea tuhansissa, ehkä kymmenissä tuhansissa. Seurustelumuodit ja muotivaatteet on riisuttu pois ja ripustettu uimaputkien naulakoille. Uimapukuisia miehiä ja naisia kellii sekaisin kuin luokoa avaralla niityllä, kuin maahan sorrettuja puita valtavassa kaskessa. Niitä on putkarivien edusta täpötäynnä, niitä on putkarivien välisissä ahtaissa solissa, putkien takana, joka paikassa, melkein kauas paenneen metsän reunaan asti.
Näkee siinä joukossa väkeä vaikka minkälaista: Näkee liikanaisen elostelun pöhöttämiä miehiä, jotka köllöttävät kuin mahtavat sianruhot puoliksi hiekkaan uponneina. Näkee jo lakastumassa olevia naikkosia, jotka taidokkaasti laitetun uimapuvun laskoksiin koettavat kätkeä jäsentensä rumentuneita, epäsuhtaisia muotoja. Näkee kypsymässä olevia neitosia, juuri tuleentuneita slaavilaiskaunottaria ja upeavartaloisia, täydessä kukkeudessaan olevia venakkoja, joiden ei tarvitse keinotekoisesti sulojaan lisätä. Niukka, soma uimapuku saa jättää täyteläiset rinnat, pehmeäpiirteiset jalat ja puhdashipiäiset, välähtelevin rannerenkain koristetut käsivarret melkein kokonaan paljaiksi auringon ja lämpimän hiekan hyväilylle, ohikulkijain arvosteleville katseille. Punerva, keimaileva päivänvarjo on vain pistetty hiekkaan kallelleen hiukan silmiä suojaamaan.
Lämmin hiekka hautoo ja hyväilee niin raukaisevasti, aurinko hipiälle terveyttä valaa. Siinä luetaan, siinä haaveillaan puolitorkkuen, siinä kuherrellaan parittain, siinä rupatellaan ja nauraa pajatetaan ryhmissä. Rannalla edestakaisin kulkevat kaupustelijat tarjoavat virvokkeita. Kukaan ei toisestaan paljoa piittaa, ei anna ympäristön oloaan ja ilonpitoaan häiritä.
Rantamatalikolta kuuluu yhtenäinen mekastus, kirkuminen ja veden porskutus. Siellä elämöi kultainen nuoriso uida pulikoiden ja kiivasta vesisotaa käyden.
Hiukan etempänä vilisee uninen merenpinta täynnä soutuveneitä. Sieltä kaikuu soitto, laulu ja nauru. Kauimpana selällä keinuu vienon virin ajelemilla mainingeilla yksinäisiä pursia. Siellä rakastavaiset parit haaveilevat.
Niin viettää tämä äkisti väkirikkaaksi paisunut, varakas huvilayhdyskunta helteisen heinäkuun päiviä onnellisena, huoletonna. Niin lekottelee se koko slaavilaisen luonteen välittömällä antaumuksella.
Niin lekotteli se tänä siunattuna kesänä…
Silloin kuuluivat ensimmäiset maanalaiset kumahdukset. Poliittiselta taivaanrannalta sukelsi näkyviin peloittava sodanuhka, kohosi kuin jysmä ukkospilvi pitkän, helteisen pouta-ajan jälkeen.
Maailman kansat säikähtivät kesken rauhan askareitaan, vavahtivat, niinkuin vavahtaa helteessä uinuva metsä myrskyn ensimmäisen hengähdyksen ohiliitäessä.