Toiset alkoivat öisin nähdä mereltä päin salaperäisiä valoja. Siellä huhuttiin liikkuvan saksalaisia sotalaivoja. Saattoi olla kokonainen laivasto, saattoi olla yksinäisiä vakoilijoita. Antoivat salamerkkejä tänne rannikolle…
Tällä tavoin varmistui nopeasti se saksalaispelko. Se liikkui ilmassa kuin painajainen, kuin varjon tavoin, jättisiivin liitelevä yökkölintu, sen vaaniva silmä tähysi joka paikkaan.
Sen painajaisen ahdistamina rupesivat pietarilaiset ennen tavallista kesäkauden päättymistä joukolla muuttamaan. Pian ei tahtonut riittää junissa tilaa kaikkien muuttotavaroille. Toisille tuli niin kiire, että jättivät huvilansa niinikään. Ovet vain lukkoon, luukut ikkunain eteen, ja niin painuivat omalle maalleen — saksalaista pakoon.
Toisia vetivät Pietariin tai kauemmaksikin tärkeät yksityiset tai virkatehtävät, vaikk’ei olisi suorastaan armeijan riveihin jouduttu. Yht’äkkiä oli koko valtakunnassa pantu kaikki raudat tuleen, eikä tässä silloin ohut aikaa edes yönseutuna lähteä junamatkoille. Ja niin sai perhe tulla mukana ennen aikojaan.
Väkirikas, laajalle joka suuntaan levinnyt huvila-alue tyhjeni nopeasti. Yhtenä ainoana päivänä voivat asukkaat hävitä kokonaisista suurista huvilaryhmistä, niin että ihan oudolta tuntui. Aamulla oli ollut huviloilla vilkasta elämää, ja kun illan hämärtyessä ohitse menit, niin kaikki olivat autioina, ovet kiinni, luukut ikkunoissa. Puut olivat vielä täydessä lehdessään, kukat loistivat puistikoista, mutta ihmisiä ei ollut niiden loistoa ihailemassa. Ne saivat kukkia hävinneen onnen unohdettuina muistoina.
Merenranta oli autio ja tyhjä. Useimmat uimaputkat olivat jääneet talteen korjaamatta, töröttivät pitkissä riveissä siellä hietikolla, jossa tuuli oli jo ennättänyt siloitella pois kaikki ihmisjäljet. Muutamat putkat olivat jo hieman kallistuneet. Matkan päästä katsoen ne muistuttivat määrättömän pitkille yhteishaudoille pystytettyjä muistomerkkejä. Niiden ulkoseinillä riippui sinne unohdettuja uimapukuja. Ne olivat kuin jonkun tuntemattoman jumaluusolennon lepyttämiseksi jätettyjä uhriesineitä. Putkien katonreunoihin oli ripustettu uimalakanoita, jotka lepattivat tuulessa. Käärinliinoja.
Yhtä oudolta tuntui ihmisvilinän hupeneminen kävelypaikoilla, viertotiellä. Se sitten hupeni ihan silmissä. Asemalle päin solui yhtenäinen ihmisvirta, mutta takaisinpäin tuli vähän. Ja kun sitä menoa oli jatkunut muutamia päiviä, ei enää tungosta tiellä ollut. Vain yksinäisiä kävelijöitä, yksinäisiä ajelijoita, viimeisiä mohikaaneja, jotka eivät kulkeneet yhteisen virran mukana, joita ei ensi myrsky ollut vielä kokonaan juuriltaan reväissyt.
Ajureja oli vielä liikkeellä paljon, mutta ei ollut niillä setakoita. Hevonen hivui eteenpäin tyhjät roskat perässään, ajaja torkkui kuskipukilla…
Suurissa muotiliikkeissä viertotien varsilla oli ankara touhu. Komeista näyteikkunoista näki, miten siellä ketterät kauppa-apulaiset keikkuivat katon rajassa pitkillä tikapuilla, tyhjensivät hyllyjä, syytivät alas aloittamattomia ja aloitettuja kangaskääröjä. Kuului yhtenään niiden raskasta mätkähtelyä tiskille ja lattiaan. Toiset tunkivat hikihatussa kankaita valtavan suuriin tavaralaatikoihin, joita oli täysinäisinä ja tyhjinä lattialla röykkiöittäin, niin että hädintuskin niiden lomissa liikkumaan pääsi. Työmiehet nakuttelivat vasaralla laatikoita umpeen. Kirjanpitäjät ja kassaneidit tekivät luetteloja. Vasaran kapseen ja kangaspakkojen mätkähtelyn lomasta kuului pakkaajain yksitoikkoista huutelua: »trikoota koko pakka»… »silkkiä puoli»… »taftia koko», »trikoota —». Ja samanlaisena yksitoikkoisena kaikuna toistelivat luetteloiden tekijät: »trikoota koko pakka»… »silkkiä —».
Ylettömät määrät oli varattu tavaraa täksi kesäksi. Keväiseen pietarilaistulvaan laskien oli odotettu verratonta myyntikautta, mutta ne laskelmat olivat pettäneet. Myyntikausi katkesi kesken, myynti jäi jo siitä syystä odotuksia pienemmäksi. Mutta muulloin olivat pietarilaiset vielä syksyllä lähtiessään ostaneet runsaasti, kun saivat täältä hyvää tavaraa ja monta lajia halvemmalla kuin Pietarista. Nyt nekin kaupat olivat suuressa lähtökiireessä kokonaan unohtuneet, ja se teki loven laskelmissa kaksinkertaiseksi. Hyvä osa varastoista saatiin hilata takaisin. Se harmitti, harmitti sitä enemmän, kun oli vielä saatu maksaa huoneistoista niin ylettömät vuokrat. Häviön puolelle saattoi vetäistä koko suuri puuha.