Ajettiin saraimen puolelta lampaat, puolikymmentä päätä pihamaalle, mutta ne alkoivat lennellä miesjoukon keskellä kuin kiiliäiset. Kolme onnistuttiin vihdoin pyydystämään miesjoukolla kiinni. Sen sijaan kaksi karkasi rempallaan olevan aidan raoista pellolle, ja läksivät ne mennä hujeltamaan jäätynyttä sänkipeltoa pitkin, niin että saparot vain vilahteli.
Vasaramies kauppasi kiinni saadut ja ehdotti sitten semmoista kauppaa, että ostaja itse pyydystäisi karkuun juosseet.
— Ei semmone kauppa vetele! vastustettiin miesjoukosta. — Tavara pittää olla siin paikalla. Ei niihe lihat riitä oikee juoksuvaivoist!
No eihän siinä mikä auttanut. Toisen apumiehiksi komennetuista poliisimiehistä piti talon keskenkasvuisen pojan ja tyttären kera lähteä karkureja kiinni yrittämään.
Talon aikainen naisväki piiloitteli sisällä pirtissä antamatta minkäänlaista apua vasaramiehille. Sen sijaan ukko Rehmonen itse ja vanhin poika Herman olivat ulkosalla.
Ukko Rehmonen oli taloansa kohdanneesta kunniasta vallan hölmistynyt. Taivasteli lenkosäärineen siinä miesjoukon keskellä tietämättä miten olla, kuin eleä.
Herman oli huutokaupan alkaessa ollut myös murripäällä. Mutta kun sitten ensimmäisinä talutettiin talon kaksi hevosta myytäviksi, oli karjalainen kauppaveri saanut Hermanissa vallan, ja niinpä hän aito hevoshuijarin elkein oli alkanut näytellä ja kehua omaa ajokastaan miesjoukon keskellä.
Nyt näytti Herman jo täysin mukautuneen asiain menoon. Kirjava kaulaliina vinossa häilähdellen oli hän altis mihin aputoimeen hyvänsä. Ei sentään katsonut arvolleen sopivaksi lähteä lampaiden perässä ravaamaan.
Ahkerassa touhussa oli myös Salamon Hakuli. Heilui koivistolaisreuhka takaraivollaan miesjoukon keskellä, niinkuin olisi ollut tärkeämpikin henkilö. Ei näyttänyt Salamon tällä hetkellä ensinkään muistavan, että oli menossa vanhan ystävän ja kylänmiehen elo eläminen. Ei niin paljoa, jotta yhden osanoton sanan olisi ohimennen kovan kolahduksen hölmistämälle päivänsankarille heittänyt.
Salamonin lisäksi olivat kaikki muutkin Peräkylän merkkimiehet saapuvilla. Niinikään oli kalakauppias Sion Lipiäinen mukana. Hän näkyi saraimen puolella tarkastelevan vielä myymättömiä ajopelejä, nähtävästi ostoaikeissa.