— Äiti, se sammuu jo. Siihen meni isän huvila!
— Se saikin mennä! Se teki isän vain sairaaksi ja onnettomaksi.
Pojat katselivat suurin, totisin silmin äitiinsä.
Vihdoin kysyi taas Lauri arastellen:
— Vieläkös isä tulee terveeksi?
— Tulee, hyvä Lauri, tulee, kun me vain hoidamme häntä hyvin. Ja sitten… sitten ensi keväänä tulee myös isä meidän kera työhön — rupeaa suota ojittamaan. Ja sinä Martti saat mennä isän mukana, ruveta häntä avustamaan.
— Minä lähden! kuiskasi Martti innosta vavisten ja puristautuen lujemmin kiinni äitiinsä.
— Mutta minä jään äidin luo kasvitarhaan! puhui Lauri.
— Niin, sinä jäät minun luo. Me hoidamme kasvitarhan. Isä ja Martti hoitavat pellot ja suon. Silloin meille alkaa uusi elämä.