Näin todisteli Mari itselleen, näin koetti keksiä jos mitä syitä Jaakon puolustukseksi.
Mutta sitten sukelsi taas mieleen tuskallinen kysymys: Mitä varten Jaakko ei koko aikana tullut ainutta kertaa kotona käymään? Tai jos ei itse tullut, miksi ei edes toisten kyläläisten kera lähettänyt mitään viestiä itsestään? Vaikka Antonin kera olisi voinut ilmoittaa sen verran, että oli terveenä ja ettei hänen vuokseen tarvinnut huolehtia. Niin oli Jaakko muina talvina tehnyt, ja se tuntui aina paremmalta kuin tämmöinen tietämättömyys. Tämä pyrki ihan mielen masentamaan, ja melkein pakko näytti olevan lopulta ruveta uskomaan, ettei Jaakko halunnut töykeätä lähtöään millään lailla sovittaa.
Jo teki Marin eräänä pyhänä mieli, kun sai kuulla Antonin tulleen kotona käymään, lähteä jalansyten Antonilta tiedustamaan, etteihän vain Jaakkoa ollut Inossa mikään onnettomuus kohdannut. Mutta ei sitten sentään lähtenyt. Ajatteli:
-— Ehkä rupeaisi Anton vielä naureskelemaan: Jopas tuli muka ikävä Jaakkoa! Ja kertoisi sitten vielä käynnistäni Jaakolle, lavertelisi mitä hyvänsä. Ei, jos kerran Jaakko tahtoo näin, niin olkoon.
Näin päätti Mari, mutta karvastelevan itkun tämä päätös tahtoi pusertaa esille. Tunsi itsensä niin onnettomaksi ja hyljätyksi, ettei koko seuraavana yönä saanut unta silmiinsä.
Sattui sitten vielä Mari muutamana päivänä kauppiaalla käydessään ohimennen kuulemaan, millaista elämää Inossa vietettiin, miten siellä rehoitti juopottelu ja uhkapeli, lahjominen ja julkea varastelu jokaisella askeleella.
Ei Mari sillä kertaa kuulemaansa sen enemmän huomiota kiinnittänyt. Mutta se jäi itsestään itämään hänen ajatuksiinsa, ja muutama päivä jälkeenpäin se aivan varkain, ihan kuin vieraan äänen kuiskaamana sukelsi odottamatta esille hätkähdyttävänä kysymyksenä:
— Entäpä jos Jaakkokin on Inossa vetävän virran mukana joutunut huonoille teille ja sentähden häpeää tulla kotona käymään?
Mari aivan säikähti tuota yllättävää ajatusta ja koetti sen siinä tuokiossa karkoittaa mielestään. Hän alkoi kiihkeästi vakuutella itselleen:
— Eihän semmoisessa mitä järkeä ole. Ei Jaakko konsanaan huonoille teille lähde. Vaikka mitä muuta, mutta semmoista en ikinä usko. Onhan Jaakko elämänikänsä kulkenut ajuriartteleissa, viereksinyt Kronstadtissa ja vaikka missä, mutta aina pysynyt rehellisenä, erossa huonoista seuroista.