Niin koetti Mari todistella, mutta mieleen iskenyt salainen pelko ei niin vähällä hellittänyt. Se alkoi kiusata pahan aavistuksen tavoin. Se sukelsi ehtimiseen esiin päivän askareissa, se kääntelehti hänen aivoissaan pitkinä, unettomina öinä, se ei lopulta antanut hänelle hetken rauhaa. Se kuiski kuiskimistaan kavalasti, itsepintaisesti:
— Miksikäs Jaakko sitten ei tulisi kotona käymään, jollei hänellä olisi mitä peitettävää?
Mari oli ihan onneton, kun ei saanut tuolta pelolta millään rauhaa. Milloin oli hän näkevinään Jaakon humaltuneena juomapöydässä, milloin hiestyneenä kiihkeässä korttipelissä. Hänen mielikuvituksensa maalasi nuo kuvat niin ilmieläviksi, että teki mieli pakoon juoksemaan päästäkseen niitä näkemästä. Epätoivossaan ajatteli Mari:
-— Hyvä Jumala, kunpa joulu lopulta joutuisi, jotta saisi nähdä Jaakon, jotta pääsisi edes tästä kidutuksesta. Vaikka miten tyly olisi Jaakko, kunhan vain saisi nähdä hänet entisellään.
Mutta joulu läheni hitaasti. Vielä sai Mari monta pitkää päivää rauhatonna odotella, ennenkuin aaton aluspäiviin jouduttiin.
Silloin alkoivat peräkyläläiset palata yksi toisensa perästä, mutta Jaakkoa ei kuulunut. Martti ja Lauri varustivat jo aaton edellisenä päivänä pienen joulukuusen ja hokivat siinä touhussa toivehikkaina:
— Isä tuo tullessaan koristeita ja makeisia, niin että kuusi saadaan oikein kauniilta näyttämään.
Mutta köyhästi koristetuksi jäi poikien kuusi, sillä Jaakko ei tullut vielä aattoaamunakaan. Ei tullut ennen kuin iltamyöhällä.
Mari ja pojat olivat häntä nääntyäkseen odottaneet. Olivat sitten jättäneet jo kaiken toivonsa. Joulusauna oli jo puoliksi jäähtynyt, mutta ei tehnyt heidän mieli lähteä ilman odotettua isää kylpemään. Sytyttivät vain rahille asetettuun kuuseen muutamia ohkaisia, värikkäitä pikku kynttilöitä ja istahtivat masentunein mielin sen ääreen. Pojat painautuivat kuin turvaa hakien tiukasti kiinni äitiinsä, ja niin koetettiin kolmisin laulaa. Mutta ei tahtonut laulukaan luistaa. Itku kurkussa pojilla karvasteli, eikä se varsin kaukana Marillakaan ollut.
Silloin vasta tuli Jaakko. Ulkoa kuultiin hänen rekensä ratina, ja kilvaten riensivät pojat lyhdyn kanssa isäänsä auttamaan. Mari alkoi asetella teevehkeitä pöydälle, mutta kevyesti ei siinä hommassa hänen jalkansa liikkunut. Tuntui niin toivottomalta enää jouluiloa odottaa.