Tai:
— Tulethan sie, Jaakko, sitten minun setakaksi, kun olet paisunut yhtä äveriääksi kuin Lazarevin valtioneuvos.
Toiset pyrkivät, naama ylen vakavana, Jaakon vornikaksi, niinkuin Mooses Määttänen oli Lazarevilla. Ja jos Jaakko käänsi selkänsä, niin veistelivät ne siinä hänen lähettyvillään, hänen huultensa ihan loppumattomiin ja nauraa hohottivat, niin että pirssin ohi kulkijatkin monasti pysähtelivät kyselemään heidän ilonsa syytä.
Eikä sillä hyvä. Launiais-veljeksiltä sai Jaakko kuulla, että kylällä liikkuessa heiltäkin ehtimiseen udeltiin:
— Miten te menitte semmoisen tyhjän miehen artteliin? Lopettakaa jo ajoissa, hyvät miehet, muuten hampaanne naulaan selviävät.
Varsinkin Salamon Hakulilla oli tekemistä Jaakon huvilahommasta. Se sitten ennätti joka paikkaan sitä ivaamaan. Oli juossut jo kauppiaitakin varoittelemassa, etteivät vain erehtyisi semmoiselle hassahtavalle miehelle velkaa antamaan. Eihän se muka konsanaan saisi huvilaansa katto päälle.
Se oli tietysti kateutta, kun olivat itse tuhlanneet viimeistä kopeekkaa myöten Inon pyytönsä. Ainoa mies, joka ei ottanut osaa toisten ivailuihin, oli Anton Lempiäinen. Mutta Jaakko oli niin myrtynyt, että käänsi Antonillekin selkänsä, jos tämä milloin yritteli hänen kanssaan juttusille.
Ja hän vannoi julmaa kostoa naapureilleen. Kyllä hän niille ivaajille näyttäisi, kunhan varoihinsa pääsisi ja saisi ne velkaantumaan itselleen. Silloin hän niitä kiristäisi, ajaisi tuonkin Salamon Hakulin, muutaman vetelyksen, mierontielle. Siitä saisivat sitten nähdä, kenelle ovat nauraneet.
Ajatuksissaan Jaakko jo melkein hypähteli tasajalkaa, kuvitteli jo tallaavansa saamattomia, yhäti alaspäin meneviä ja valtoihinsa joutuneita naapurejaan anturapohjillaan, niinkuin tallataan maan matosia, joista väkevämmän menijän ei huoli paljoa välittää.
Niin vei huvilahomma Jaakolta mielen tasapainon. Mari oli ennustanut oikein. Jaakko oli pohjaltaan liian rehellinen, semmoisille teille soveltumaton. Toiset voivat kevyesti mukautua kaikkeen, Jaakolle se ei onnistunut. Jaakon oma, pohjimmainen luonto taisteli ja tenäsi koko ajan vastaan, vaikka Jaakko koetti itselleen uskotella, että muiden kiusa ja kateus se vain hänelle harmia tuotti.