Siitä syntyi kalvava, raateleva ristiriita, joka kulutti miestä. Se pani Jaakon varman käynnin hermostuneesti nytkähtelemään, se kynti uusia vakoja hänen laihtuneille kasvoilleen. Se ristiriita teki hänet rauhattomaksi, se riisti häneltä monasti yön unen niinäkin lyhyinä hetkinä, jolloin olisi tahtonut nukahtaa.
Mutta hammasta purren, kiukustuneena puski Jaakko kerran alkamaansa tietä. Hän kuvitteli saavuttavansa onnen ja tyydytyksen, kunhan pääsisi suurten suunnitelmiensa perille. Hän ponnisteli kuin kiusattu juhta, jota viuhuvalla ruoskalla ajetaan eteenpäin.
Jaakon ja Marin yhdyselämästä ei voinut enää puhua. Se oli suorastaan väkinäistä. Mari toimitteli tuvassa omat taloustehtävänsä huolellisesti, mutta monta sanaa ei hän vaihtanut Jaakon ja Launiais-veljesten kanssa. Näytti monasti siltä, kuin ei Mari olisi edes huomannut näiden läsnäoloa.
Ja kun oli työnsä tuvassa tehnyt, niin pujahti heti ulkosalle ja kiiruhti kasvimaalleen, jossa Martti ja Lauri jo tavallisesti odottivat. Siellä oli tänä keväänä paljon työtä, ja siellä ahersi Mari poikineen aamuvarhaisesta iltamyöhään. Huvilarakennus ei näyttänyt Maria ensinkään liikuttavan.
Antero Launiainen, jolla oli avoin luonne ja vilkas huomiokyky, havaitsi pian, etteivät Jaakon ja Marin välit olleet oikealla tolalla. Hän näki sen Marin käyttäytymisestä, ja yhtä hyvin näkyi se myös Jaakosta. Tosin Jaakko koetti esiintyä urakkalaistensa nähden kotona ylen varmasti. Puheli kovaäänisesti Pekko Launiaisen kera kaiken maailman asioista ja tavoitteli semmoista huoletonta isäntämiestä. Tämä huolettomuus oli kuitenkin onttoa, teennäistä. Siitä ei Antero voinut erehtyä.
Yritteli Antero välistä rakennustyömaalla jutella veljensäkin kera huomioistaan. Mutta Pekko oli karkeampisyinen luonne eikä semmoisista seikoista paljoa välittänyt. Pekon mielestä oli Mari hieman omituinen nainen ja kerrassaan liian hiljainen nuhjustelija. Semmoinen varma aikamies kuin Jaakko olisi ansainnut pätevämmän eukon.
— Kumpihan lienee pätevämpi, arveli Antero.
— No näkeehän tuon kuka hyvänsä. Jaakko on mies, joka tietää tehtävänsä, mutta Mari…
— Eiköhän sekin tietäne.
— Elä haastele joutavia. Arka kyyhelö, joka ei pysty muuhun kuin noita kasvintaimia nöpelöimään. Luulottelee kai olevansa oikein herraskaista sukuperää.