Kuumeen ohimentyä voi Antti vähitellen ruveta nauttimaan muitakin Annin laittamia ruokia, mutta maito oli yhä edelleen hänen parhaana mieliherkkunaan. Se toi lämpimän elämänvärin takaisin hänen kalvenneille poskilleen. Niiden kulmikkuus hävisi nopeasti, niiden piirteet saivat entisen miehekkään kauneutensa. Päivillä Antti jo enimmät ajat pysyi valveilla. Hän alkoi taas puhella ja laskea leikkiä lasten kanssa, ja näiden arkuus hävisi vähitellen.
Elämä oli voittanut Naarvasalon uutistorpassa. Pois pakeni kuolema ikkunain takana kurkkimasta.
IV.
Pohjois-Aunuksen rajaseudun ruununmailla oli tukkityöläisten kesken puhjennut tuhoisa kulkutauti. Piirin metsäherrakin sai siitä vihdoin tiedon ja ryhtyi hän viipymättä hommaamaan lääkärinapua taudin hävitystyölle rajoja panemaan.
Vaivaloinen oli matka. Monta päivää saivat lääkäri ja metsäherra rypeä umpeutuneilla saloteillä, mutta lopulta pääsivät he perille, ja taudin tartuntavaaran ehkäisemiseksi tehtiin kaikki, mikä niissä oloissa oli mahdollista. Pahimmin sairastuneet lähetettiin ihmisten ilmoille ja muille jaettiin lääkkeitä sekä neuvoja niiden käytössä.
— Lääkärien antamien määräysten valvomisen uskoi metsäherra työnjohtajien huoleksi terottaen heidän mieliinsä, että taudin jatkuvasta leviämisestä voisi ehkä olla seurauksena koko työmaan sulkeminen siksi talveksi. Tämän uhkauksen hän kyllä tiesi tepsivän, sillä töiden keskeytys olisi merkinnyt yhtiölle arvaamatonta vahinkoa.
Paluumatkalle lähdettäessä ehdotti metsäherra että kulettaisiin oikotietä Naarvasalon kautta. Silloin täytyi heidän kyllä uskaltautua pitkälle hiihtotaipaleelle, mutta Naarvasalosta edelleen he ehkä saisivat kyydin. Siellä oli hänen reippain metsävartijansa, jonka perheeseen tutustuminenkin jo hiihtovaivat palkitsi.
Lääkäri oli, samoin kuin metsäherrakin, parhaissa voimissaan oleva nuori mies ja niinpä hän suostui ilolla toverinsa ehdotukseen. He palkkasivat vain luotettavan oppaan matkatavaroitaan apuna kantamaan.
Yllätys oli suuri, kun matkalaiset seuraavan päivän iltana saapuivat läpiväsyneinä Naarvasalon uutistorpalle. Lapset sattuivat olemaan ulkona, kun he kantamuksineen urrivat korvesta näkyviin. Vilauksessa katosivat lapset sisään ja toimittivat siellä kilpaa puhuen tiedon vieraiden tulosta.
Anni vilkaisi ikkunasta ja tunsi jo hyvän matkan päästä yhden tulijoista metsäherraksi. Hän katsahti häthätää ympärilleen, oliko pirtti vieraiden vastaanottokunnossa, ja meni sitten ulos tulijoita vastaan.