Kohorivi tempoutui yhä enemmän. Näki hyvin, että niihin verkkoihin oli tarttunut jo useampia lahnoja.
Jännityksellä seurasivat miehet nyt alkavaa näytelmää. Ennen pitkää olivat kymmenet kohorivit liikkeessä. Välistä näytti eksyvän vain joku yksityinen kala, joka hiljakseen liikutteli kohoja lyhemmällä matkalla. Mutta joskus alkoi koko kohorivi yhtaikaa elää synnyttäen vahvan virin tyynelle peilipinnalle. Hetkisen tempoilemisen perästä upposivat kohot tykkänään pitkiltä matkoilta, ja sikloissa olevat hienot verkkovaajatkin alkoivat notkahdella kuin näkymättömän käden ravistelemina. Kokonainen parvi kaloja oli sekavedessä törmännyt verkkoriviä vasten, ja ne sotkivat sen siinä tuokiossa pahanpäiväiseksi sekä painoivat lopuksi pohjaan. Mutta toiset uivat yli, ja pian alkoi sama leikki seuraavalla verkkorivillä.
Ja selältä tuli yhä uusia parvia. Hetkisen perästä näytti koko vedenpinta silmän kantamattomiin asti olevan huttunaan nousevia lahnoja. Ne ryntäsivät eteenpäin kuin taajat sotajoukot, lähenivät nopeasti rannikkoa ja alkoivat uida sen suuntaa lahden perukkaa kohden. Verkkorivi verkkorivin perästä sai täytensä ja katosi vedenpinnalta, mutta parvet näyttivät vain taajenevan. Ne eivät välittäneet enää mistään esteistä, lemmen hurmiossaan ne riensivät eteenpäin kuin mielettömät. Siellä täällä rannikolla alkoi kuulua voimakkaita posahduksia vedestä, ja tämä yhä enemmän kiihdytti nousevien lahnaparvien kiimaa.
Ne olivat lämpimän eteläisen nostattamina jättäneet peninkulmia laajat Höytiäisen syvänteet. Ne tulivat valtaisina parvina juhannuskudulle vanhoille synnyinsijoilleen Aittolahteen ja siitä ylöspäin olevaan lyhyen salmen erottamaan Aittolampeen, jonka heinäisissä tahdissa ja poukamissa oli kosolta verrattomia kutupaikkoja. Sadat ja tuhannet jäivät ennen kutupaikoille pääsemistä Höytiäisen kalastajat verkkoihin ja Aittolampeen johtavassa salmessa oleviin rysiin sekä katiskoihin. Mutta toiset riensivät heidän ohitseen eteenpäin mistään välittämättä, pysähtymättä. Arkuus ja varovaisuus, nuo viisaan lahnan ominaisuudet olivat nyt unohtuneet. Elämän suuri lemmenjuhla kutsui kiehtovana, ja sitä kutsua täytyi totella.
Sanattomina ja silmää räväyttämättä seurasivat miehet rannalta lahnaparvien karkeloa. Ei juolahtanut heidän mieleensä tällä hetkellä, että tämä leikki lupasi heille aamulla kuulumattoman runsaan kalansaaliin, runsaamman ehkä kuin vuosikymmeniin oli saatu yhdellä kertaa. He hajottivat kyllä jokainen kalastusta puoliammattinaan; sen tuottama ansio oli suurena tuloeränä heidän taloudessaan. Mutta ansioitaan eivät he nyt laskeneet. Vedenvaltakunnan asukkaiden juhannusleikki oli tällä hetkellä kokonaan heidän huomionsa kahlehtinut. He elivät itse niin lähellä tuota valtakuntaa, että sen asujanten kiihkeät sydämenlyönnit panivat heidänkin verensä kiivaammin suonissa kiertämään.
Mutta sillä välin kun miehet henkeä pidättäen katselivat lahnaparvien kisailua, oli selän vastapäiseltä noin kuutisen kilometrin päässä olevalta koillisrannalta ilmestynyt vesille yksinäinen vene ja alkoi se nopeasti lähestyä yli selän.
Halos-Eerikan vaaniva haukansilmä oli huomannut veneen heti sen rannasta lähdettyä. Hetkisen seurasi hän sen liikkeitä toisille sanaakaan virkkamatta. Mutta kun hän pääsi varmuuteen, että vene oli se, jota odotettiin, lausui hän voitonriemuisella matalalla äänellä:
— Katsokaahan eteenne, pojat!
Kaikki hätkähtivät ja vetäytyivät tiiviimmin pehkojen suojaan, vaikka vene olikin vielä hyvin kaukana.
Nopeasti se kuitenkin läheni, ja pian voi huomata, että sitä souti yksi ainoa mies, joka istui keskituhdolla. Soutaminen ei synnyttänyt vähintäkään ääntä, vene liukui kuin varjo pitkin rasvatyyntä peilipintaa.