— Vielä on kolme, vaan ne ovat tuolla niemen nenässä päin. Ja otanhan minä ne itsekin ja menen vaikka ikitielleni näiltä vesiltä.
— Niin sinä menetkin, mutta ennen lähtöäsi saat istua herroiksi. Me palvelemme, souda!
— Vinhaa vauhtia kiisi vene takaisin niemen nenään päin. Pian oltiin Aapelin verkoilla. Ne olivat, jos mahdollista, vielä repaleisemmat kuin edelliset.
Kylläpä ovat vehkeet, mutisi Antti katsellessaan veneeseen kohoavia riekaleita.
— Niin, kyllähän näillä kelpaa! Mutta paraat saaliit se Aapeli silti on tähän asti korjannut, lausui Eerikka kiskaistessaan viimeisen verkon siklan veneeseen.
— Vieläkö on? kysyi hän senjälkeen istahtaen raskaasti veneen perään.
— Ei ole enää.
— Sano jos on, sillä muuten taitavat ne jäädä pitkäksi aikaa lappamatta.
— Ei ole enää, intti Aapeli.
— No hyvä, omapahan on asiasi. Jos jäävät niin jäävät. Souda tuonne poikien luo.