Monarch Heraldista, löysi Babbitt ilmoituksen, jonka hän luki ääneen toisten nauraessa ja taputtaessa.
VANHA SIIRTOMAATEATTERI.
Huiskuttakaa takaraajojanne ja menkää katsomaan
PIRTEITÄ PEIPPOSIA
Viehättävin valikoima ihania uimatyttöjä
Naurufarssissa.
Pete Menutti ja hänen —
oh, hemmetti — Pentunsa.
Tämä on totinen totuus, Benny, Pirteiden Peipposten pienet puikeat kananpoikaset on pulskin pesue mitä koskaan on tullut kaupunkiin. Alkakaa laputtaa, hankkikaa piletti ja avatkaa näkövehkeenne katsomaan etevintä esitystä, mitä milloinkaan on mainittu. Te saatte 111% rahoistanne tässä ilojuhlassa. Calroza-sisarukset ovat kerrassaan kiehtovia ja antavat runsaan valuutan penningeistänne. Jock Silbersteen on reima rakkari ja narraa teidät väkisinkin nauramaan. Ja Jacksonin ja Westin vertaisia ette löydä, jos tahdotte nähdä todellista tanssia. Provin ja Adams tekevät lopun huonosta humööristänne naurunumerollaan »Whisky-vaari!» Se on jotakin, pojat! Kuulkaa, mitä asianymmärtävät ihmiset sanovat!
»Tuntuu tykättävältä tilaisuudelta, minun mielestäni. Mennään sinne kaikki», sanoi Babbitt.
Mutta he lykkäsivät lähtöä niin kauan kuin voivat. He olivat turvallisia niin kauan kuin istuivat tässä, jalat tukevasti ristissä pöydän alla, mutta tunsivat itsensä muuten epävarmoiksi; heitä hirvitti ryhtyä risteilemään pitkin grillroomin pitkää, liukasta lattiaa toisten vieraiden ja perin valppaiden tarjoilijain nähden.
Kun he vihdoin yrittivät, tuli pöytiä heidän tielleen, ja he koettivat peitellä nolouttansa meluavalla hilpeydellä eteisessä. Kun tyttö antoi heidän hattunsa, hymyilivät he hänelle ja toivoivat, että hän, raitis ja tottunut tuomari, havaitsisi heidän olevan gentlemanneja. He rääkyivät toisilleen: »Kenen tuo vanha reuhka on?» ja »Ota sinä hyvä, George, niin minä otan sen, joka jää», ja vaatetytölle he änköttivät: »Tulkaa mukaan vain, tyttölapsi! Tästä tulee ihana ilta, suurenmoinen, ponnekas!» Kaikki pyrkivät antamaan hänelle juomarahaa touhuten innokkaasti: »Ei! Odottakaas! Jaha. Jopas löysin!» He antoivat hänelle yhteensä kolme dollaria.
11.
Sikarejansa tupruttaen he istuivat naurunäytelmää katsomassa eräässä aitiossa, jalat kaiteella, kahdenkymmenen maalatun, huolestuneen, korjaamattomasti kunnioitettavan vanhanpiian heilutellessa sääriään alkeellisin balettiliikkein ja erään juutalaisen näyttelijän ilkeällä tavalla tehdessä ivaa juutalaisista. Väliajoilla he kohtasivat muita yksinäisiä edustajia. Tusina heitä ajoi autoissa Kukkatarhan ravintolaan, missä kukat olivat pölyistä paperia ja riippuivat köynnöksinä pitkin huonetta, joka oli matala ja pahanhajuinen kuin navetta, jota ei enää kunnollisesti hoideta.
Täällä tarjottiin whiskyä avoimesti laseissa. Kaksi tai kolme kauppa-apulaista, jotka palkkauspäivänä halusivat käydä miljonääreistä, tanssi idioottimaisesti puhelin- ja manikyyrityttöjen kanssa kapealla käytävällä pöytien välissä. Hurjasti pyörteli ammattitanssijapari, nuorimies, yllään hyvinkeveltyvä frakki, ja solakka, hullu tyttö smaragdinvihreässä silkissä ja merenvahanvärinen tukka kuin tuli pään ympärillä. Babbitt yritti tanssia hänen kanssaan. Hän laapusti lattialla, liian kömpelönä ohjattavaksi, askelin, joilla ei ollut mitään tekemistä eksoottisen musiikin kanssa, horjui ja olisi kaatunut, ellei tyttö olisi pitänyt häntä pystyssä joustavalla, ystävällisellä voimalla. Hän oli sokea ja kuuro kieltoalkoholista, hän ei voinut nähdä pöytiä eikä kasvoja. Mutta hän oli haltioissaan tytöstä ja sen nuoresta, pehmeästä lämmöstä.