Kolmannen groggin jälkeen huudahti Sir Gerald: »Mistä te amerikkalaiset olette saaneet päähänne, että sellaiset kirjallisuusniekat kuin Bertrand Shaw ja se se Wells edustavat meitä? Oikea liike-Englanti, me pidämme noita herroja kavaltajina. Molemmilla mailla, niin meillä kuin teillä, on elostava vanha aristokratiamme — tarkoitan kartanonherroja ja jahtipomoja ja sensemmoisia — ja kummallakin meillä on kurjat työläisjohtajamme, mutta meillä on molemmilla selkärankana voimakkaita liikemiehiä, jotka pitävät pystyssä koko hökötyksen.»
»Joo, niin on! Oikeauskoisten liikemiesten malja!»
»Terve! Siispä meikäläisten, meidän mallisten miesten malja!»
Neljännen groggin jälkeen kysyi Sir Gerald nöyrästi: »Mikä on teidän käsityksenne sijoituksista Pohjois-Dakotaan?» mutta vasta viidennen jälkeen alkoi Babbitt kutsua häntä Jerryksi, ja Sir Gerald sanoi: »Sanokaa, suotteko anteeksi, jos minä riisun kenkäni?» ja hän ojensi hekumallisesti aateliset jalkansa, väsyneet, kuumat, paisuneet jalkaparkansa sängylle.
Kuudennen jälkeen nousi Babbitt epävakaisena. »No, kyllä minun nyt täytyy luovia poispäin. Jerry, sinä olet sentään kunnon kaveri! Toivoisinpa totisesti, että olisi tavattu enemmän Zenithissä. Mutta kuule. Etkö voi tulla takaisin ja asua minun luonani vähän aikaa?»
»Ei käy, oikein on paha mieleni — — — täytyy matkustaa New Yorkiin huomenna. Onpa oikein paha mieleni, hyvä veli. Minulla ei ole ollut näin hauskaa iltaa, sitten kun tulin Valtoihin. Oikeata puhetta. Ei lainkaan sitä salonkisiirappia. En olisi ikinä huolinut tätä perhanan titteliä — ja sitä en totisesti saanut ilman edestä — jos olisin tiennyt, että minun olisi pakko puhella naisten kanssa prerafaeliiteista ja polosta. Hyvä se on sentään olemassa Nottinghamissa; pormestari oli pirun kiukkuinen, kun minä sen sain; ja tietenkin tykkää muijani siitä kovin hyvää. Mutta kukaan ei sano minua enää 'Jerryksi' — —»
Hän melkein itki. »— — — eikä kukaan Valtioissa ole kohdellut minua ystävän tavoin ennenkuin tänä iltana! Hyvästi, kunnon veli, hyvästi! Tuhansia kiitoksia!»
»Ei kestä, Jerry! Mutta muista, että milloin hyvänsä tulet Zenithiin, on meidän ovemme sinulle avoinna.»
»Äläkä sinä unohda, veikko, että jos joskus tulet Nottinghamiin, niin otamme äiti ja minä sinut vastaan riemumielin. Minä puhun nottinghamilaisille sinun aatteistasi, kaukonäköisyydestä ja oikeauskoisista liikemiehistä — ensi Rotarykerhon-lunchilla.»
4.