Babbitt näytti loukkaantuneelta, sitten suuttuneelta. »Minä tarkoitan naisiin nähden! Sitä minä tarkoitan. Liikediplomatiassa saa hakea toista, joka on sinua ovelampi, mutta minä tarkoitan vain naisiin nähden. Zilla lörpöttelee tosin tuhmuuksia, mutta hän on aika ovela. Hän nyppisi sinusta totuuden esiin silmänräpäyksessä.»
»No, niinkuin tahdot, mutta — — » Babbitt oli vielä murheissaan, ettei saanut olla sala-agenttina. Paul sanoi lohduttaen:
»Sinä voisit tietenkin sanoa hänelle olleesi Akronissa ja tavanneesi minut siellä.»
»Tietysti! Eikö minun muka tarvitse matkustaa katsomaan sitä sokerileipomotonttia Akronissa? Eikö? Eikö se ole hemmettiä, että täytyy poiketa sinne matkalla, kun tekisi kovin mieli päästä jo suoraan kotiin? On totisesti! Usko pois, että se on ihan hemmettiä!»
»Mainiota! Mutta, laupias taivas, älä vain mene kaunistelemaan historiaa. Kun miehet valehtelevat, koettavat he aina tehdä sitä liian taiteellisesti, ja senvuoksi naiset alkavat epäillä, ja — — Otetaanko drinkki, Georgie? Minulla on vähän giniä ja pisara vermuuttia.»
Paul, joka tavallisesti kieltäytyi ottamasta toistakaan cocktailia, otti nyt toisen — ja kolmannenkin. Hän tuli punervasilmäiseksi ja sopertavaksi. Hän oli rasittavan hilpeä ja siekailematon.
Autossa tunsi Babbitt hämmästyksekseen silmäinsä kyyneltyvän.
2.
Hän ei ilmaissut suunnitelmaansa Paulille, mutta hän poikkesi todellakin Akroniin, kahden junan väliajalla, siitä ainoasta syystä, että tahtoi lähettää Zillalle kirjekortin: »Täytyi poiketa tänne päiväksi, tapasin sattumalta Paulin.» Zenithissä hän meni käymään Zillan luona. Jos Zilla ihmisten ilmoilla oli ylen määrin kampailtu, maalattu ja hoikaksi kiristetty, niin oli hänellä huolimattomissa arkioloissa tahrainen sininen aamuvaippa, rikkinäiset sukat ja virttyneet vaaleanpunaiset silkkitohvelit. Hänen kasvonsa olivat kuopalla eikä hänellä näyttänyt olevan puoliksikaan niin paljon tukkaa kuin Babbitt muisti, ja sekin puoli oli vanuinen. Hän istui keinutuolissa makeisrasiain ja helppohintaisten aikakauslehtien keskessä, ja hänen äänensä oli ruikuttava, kun se ei ollut ivallinen. Mutta Babbitt oli tavattoman reipas:
»Jaha, jaha, Zilla, täällä pidetään hiukan lepoaikaa, kun isäntä on matkoilla. Niin sitä pitää! Olenpa varma, että Myra ei koskaan noussut ennen kymmentä, kun minä olin Chicagossa. Sano, saanko lainata termos-pulloanne — minä poikkesin vain kysymään, voisitko lainata sitä minulle. Meillä on pieni kelkkaretki — ja pitää ottaa lämmintä kahvia mukaan. Jaa, saitko korttini Akronista, että olin tavannut Paulin?»