— Taulut ja kirjat ovat hyviä olemassa ihmisille, joilla on aikaa niitä tutkiskella, mutta ne eivät kulje pitkin teitä huutamassa: »Tämmöistä pieni Zenith pystyy esittämään Kulttuurin alalla!» Mutta juuri niin tekee sinfoniaorkesteri. Katsokaa, mitä mainetta Minneapolis ja Cincinnati nauttivat! Orkesteri jäseninä ensiluokkaisia soittajia ja etevä johtaja — ja minä olen sitä mieltä, että meidän pitää käydä asiaan kiinni kunnollisesti ja ottaa joku kallishintaisimpia johtajia, mitä markkinoilla on, ellei se ole joku saksalaisroikale — se voi matkustaa itse Bostoniin ja New Yorkiin ja Washingtoniin, se soittaa parhaissa sivistyneimpien ja rikkaitten ihmisten teattereissa, se tekee reklaamia, jommoista kaupunki ei voi aikaansaada millään muulla tavalla; ja se, joka on kyllin lyhytnäköinen nujertaakseen tämän orkesteriehdotuksen, tärvelee erään mahdollisuuden Zenithin kunniakkaan nimen juurruttamiseksi johonkin mahtavaan New Yorkin miljoonamieheen, joka voisi — — — voisi perustaa pankkinsa haaraosaston tänne!
— Minä voisin viitata siihenkin seikkaan, että niille tyttäristämme, jotka harrastavat korkeampaa musiikkia ja ehkä tahtoisivat antaa siinä opetusta, olisi suurta hyötyä, jos paikkakunnalla olisi ensiluokkainen järjestö, mutta pitäkäämme tämä käytännöllisellä pohjalla, ja minä kehoitan teitä, pojat, kannattamaan Kulttuuria ja Zenithin sinfoniaorkesteria!»
Kuulijat taputtivat.
Suuren hälinän vallitessa julisti puheenjohtaja mr. Gunch: »Hyvät herrat, nyt siirrymme tämän vuoden virkailijoiden vaaliin.» Itsekuhunkin kolmesta avoinnaolevasta toimesta oli komitea asettanut kolme ehdokasta. Toisena nimenä varapuheenjohtajan ehdokkaiden joukossa oli Babbittin nimi.
Hän oli hämmästynyt. Hän näytti itsetietoiselta. Hänen sydämensä sylkytti. Hän oli vielä hermostuneempi, kun ääniliput laskettiin ja Gunch sanoi: »Minulla on ilo ilmoittaa, että Georgie Babbitt on meidän avustava nuijanheiluttajamme. Minä en tunne ketään, joka olisi parempi terveen järjen ja aloitteen tukipylväs kuin vanha ystävämme George. Hihkaiskaa kolminkertainen eläköönhuuto hänen kunniakseen!»
Erotessa tungeksi sata herraa hänen ympärillään taputtamassa häntä selkään. Hän ei koskaan ollut elänyt suurempaa hetkeä. Hän ajoi tiehensä kuin ihmettelyn sumussa. Hän syöksyi konttoriinsa ja sanoi naurahdellen miss McGounille: »Nyt on parasta, että onnittelette isäntäänne! Minut on valittu Propagandakerhon varapuhemieheksi.»
Siitä tuli pettymys. Miss McGoun vastasi ainoastaan: »Vai niin — — —
Tuota, mrs. Babbitt soitti ja tahtoi tavata teitä.» Mutta uusi agentti,
Fritz Weilinger, sanoi: »Totinen paikka, sehän on hienoa, hurjan
hienoa! Ja mielenkiintoista! Minulla on kunnia!»
Babbitt soitti kotiin ja riemuitsi: »Sinä kuulut soittaneen minulle.
Kuule, tällä kertaa saat myöntää, että pikku Georgie pystyy johonkin!
On parasta, että pidät kielesi kurissa! Sinä puhut Propagandakerhon
varapuheenjohtajan kanssa!»
»Voi, Georgie — — —!»
»Ei ole hullumpaa, vai? Willis Ijams on uusi puheenjohtaja, mutta kun hän on poissa, niin se on pikku Georgie, joka ottaa nuijan ja pitää heitä järjestyksessä ja esittää puhujat — vaikka olisi kysymys itse kuvernööristä — ja — — —»