Oli oikea rakastavaisten yö. Pitkin koko Zenithiin johtavaa maantietä alhaalla olevan ja lempeän kuun alla oli auto auton perässä, ja niissä istui himmeitä olentoja uneksivassa syleilyssä. Babbitt ojensi kaipaavan kätensä Idaa kohti ja oli kiitollinen, kun tämä taputti niitä. Ei ollut yritystäkään vastarintaan tai väliasteeseen. Babbitt suuteli häntä ja yksinkertaisesti ja luonnollisesti vastasi tyttö suudelmaan autonohjaajan leveän selän takana.
Hänen hattunsa putosi ja hän riuhtaisi itsensä irti tavoittaakseen hattuansa.
»Ah, anna sen mennä!» pyysi Babbitt.
»Mitä? Hattuniko? En ikinä!»
Babbitt odotti, kunnes tyttö oli saanut hatun päähänsä ja pujotti taas kätensä hänen uumilleen. Tyttö vetäytyi pois ja sanoi äidillisen tyynnyttävästi: »Älä nyt ole tuhma pikkupoika! Me emme saa surettaa äidinsydäntä. Nojaa taaksepäin, kultaseni, ja katsele, kuinka nyt on ihana yö. Jos olet oikein kiltti, niin suutelen ehkä sinua, kun hyvästelemme. Anna minulle nyt savuke.»
Babbitt auttoi häntä innokkaasti savukkeen sytyttämisessä ja kysyi, oliko hänellä nyt kaikki, mitä hän halusi. Sitten hän siirtyi tytöstä niin loitolle kuin mahdollista. Nolaus oli tehnyt hänet kylmäksi. Ei kukaan olisi voinut sanoa Babbittille, että hän oli narri, pontevammin, täsmällisemmin ja älykkäämmin kuin hän itse nyt. Hän ajatteli, että kirkkoherra John Jennison Drew'n kannalta katsoen hän oli synnillinen ihminen ja Miss Ida Putiakin kannalta vanha ikävä ukko, jota täytyi sietää välttämättömänä rangaistuksena hyvänpuolisen päivällisen syömisestä.
»Kultaseni, et suinkaan aio leikkiä loukkaantunutta?
Mitä?»
Tyttö puhui nokkavalla äänellä. Babbittin olisi tehnyt mieli lyödä häntä. Hän ajatteli synkästi: »No ei minun sentään tarvitse vastaanottaa armopaloja tuolta kujakakaralta! Senkin siirtolainen! Minä teen tästä lopun niin pian kuin mahdollista ja rankaisen itseäni kotona lopun yötä.»
Hän puhisi: »Mitä? Minäkö loukkaantunut? Oletpas sinä lapsellinen; mistä minä olisin loukkaantunut? Kuule nyt, Ida. Kuule setä Georgea. Minä tahdon puhua sinulle järkeä siitä, että sinä alituisesti kinastelet johtajan kanssa. Minulla on paljon kokemusta henkilökunnasta, ja usko pois, sen ei kannata niskoitella — —»