KUUDESKOLMATTA LUKU.
1.
Kulkiessaan läpi junan etsien tuttavia hän näki vain yhden tutun ihmisen ja se oli Seneca Doane, juristi, joka nautittuaan erinomaisia etuja Babbittin kurssitoverina yliopistossa ja yhdistysten edusmiehenä oli tullut hulluksi ja ollut ensimmäisenä nimenä maanviljelystyöläisten vaalilistalla ja veljeillyt ilmeisten sosialistien kanssa. Vaikka Babbitt nyt oli kapinoitsija, ei hän sentään tahtonut näyttäytyä yhdessä sellaisen fanaatikon kanssa, mutta koko Pullman-vaunurivissä ei hän tavannut ketään muuta tuttavaa, ja niin hän pysähtyi vastenmielisesti. Seneca Doane oli pienikasvuinen, ohuttukkainen, hyvin Chum Frinkin näköinen, paitsi ettei hänellä ollut Frinkin hilpeää virnistystä. Hän luki kirjaa, jonka nimi oli »Kaiken maailman tie». Babbittista kirja näytti uskonnolliselta, ja hän alkoi miettiä, oliko Doane ehkä kääntynyt ja tullut siivoksi ja isänmaalliseksi.
»Hei, kas Doane! Terve!», sanoi hän.
Doane nosti katseensa. Hänen äänensä tuntui erittäin ystävälliseltä:
»Kas. Terve, Babbitt.»
»Matkoilla, näen minä?»
»Niin, olen ollut Washingtonissa.»
»Washingtonissa, vai niin? No, kuinka hallitus suoriutuu?»
»Se — — — mutta etkö istu?»