»On totisesti! Se saattaa olla aate! Hm — — — ikävää, ettei ole tavattu useammin viime vuosina! Kuule, minä toivon, ettet kanna kaunaa minulle senvuoksi, että vastustin sinua vaaleissa ja kiipesin puhumaan Proutin puolesta. Näes minä kuulun Tasavaltalaisten Järjestöön ja tunsin ikäänkuin — — —»
»Eihän sinulla ollut mitään syytä olla vastustamatta minua. Minä uskon mielelläni, että olet hyödyksi Järjestölle. Minä muistan — —yliopistossa sinä olit tavattoman kaukonäköinen ja vastaanottoinen vaikutuksille. Muistan vielä, kuinka sanoit minulle, että aioit ruveta asianajajaksi ja ajaa maksuttomasti köyhien asiaa ja taistella rikkaita vastaan. Ja minä taas sanoin, että halusin itse tulla rikkaaksi ja ostaa tauluja ja asua New Portissa! Sinä innostit oikeastaan meitä kaikkia.»
»Niin… No niin… Minä olen kyllä aina tahtonut olla kaukonäköinen.» Babbitt oli hirveän hämillään ja hyvillään; hän koetti näyttää samalta pojalta kuin neljännes vuosisataa sitten, ja hänen kasvonsa loistivat, kun hän sanoi vanhalle ystävälleen Seneca Doanelle:
»Useimmilla ihmisillä, niilläkin, joilla on tarmoa, ja niillä, jotka luulevat olevansa edistysmielisiä, on vikana, etteivät ole kaukonäköisiä ja vapaamielisiä. Minä puolestani katson, että on aina annettava vastustajallekin mahdollisuus ja kuunneltava hänen aatteitaan.»
»Mainiota!»
»Kuulepas, miten minä katson asiaa: Hiukkanen oppositiota tekee hyvää meille kaikille, joten, varsinkin jos on liikemies ja ottaa osaa yhteiskuntatyöhön, täytyy olla suvaitsevainen.»
»Niin — — —»
»Minulla on aina tapana sanoa, että miehellä pitää olla kaukonäköisyyttä ja ihanteita. Muutamat liiketoverini pitävät minua kyllä koko kaukonäköisenä, mutta minä annan heidän ajatella mitä tahtovat ja kuljen omaa tietäni — aivan niinkuin sinäkin… Saakeli, eikös olekin hauskaa istua näin juttelemassa ja ikäänkuin, niin sanoakseni, elvyttämässä ihanteitansa?»
»Mutta meidänlaisemme kaukonäköiset miehet joutuvat usein tappiolle.
Eikö se sinua huolestuta?»
»Ei vähääkään! Ei kukaan voi määrätä, mitä minun tulee ajatella!»