Babbitt näki, että Vergil Gunch tarkkasi häntä katukäytävältä. Epämääräisen levottomuuden vallassa hän pani auton käyntiin ja ajoi edelleen, ja Gunchin vihamieliset silmät tuntuivat seuraavan häntä koko yön.
5.
»Monikin luulee», pahoitteli Babbitt vaimolleen, »että jos työmiehet tekevät lakon, niin he ovat ilmeisiä piruja. Tietenkin on olemassa taistelu terveen liike-elämän ja alasrepivien ainesten välillä, ja meidän täytyy nujertaa heidät, kun he käyvät meidän kimppuumme, mutta saakeli soikoon, minä en ymmärrä, miksi emme voi taistella niinkuin gentlemannit ja olla sanomatta, että he ovat roistoja ja että heidät pitäisi ampua.»
»Niin — mutta, George», sanoi Myra tyynesti, »minä luulin sinun aina olleen sitä mieltä, että kaikki lakkolaiset pitäisi panna vankilaan.»
»Sitä en ole koskaan sanonut. Toisin sanoen, minä tarkoitan — — — muutamat tietysti. Edesvastuuttomat johtajat. Mutta minun mielestäni pitää olla ennakkoluuloton ja laajakatseinen — — —»
»Mutta, kultaseni, minä luulin sinun aina sanoneen, että semmoiset niin sanotut 'ennakkoluulottomat' ihmiset ovat kaikkein pahimmat — — —»
»Peijakas, nainen ei koskaan voi ymmärtää saman sanan eri merkityksiä. Sehän riippuu siitä, mitä tarkoittaa. Eikä auta olla niin väkivarma mistään. Nämä lakkolaiset esimerkiksi eivät itse asiassa ole niinkään huonoja ihmisiä. Vain tuhmia. He eivät ymmärrä mutkallisia kauppa- ja voittokysymyksiä, niinkuin me liikemiehet, mutta väliin ajattelen, että he ovat jokseenkin samanlaisia kuin me muut, eivätkä sen persompia palkkoihin kuin me voittoon.»
»George! Jos joku kuulisi sinun puhuvan noin — — — minä hän tunnen sinut; muistan, kuinka hurja ja hullu poika sinä olit. Minä tiedän, ettet tarkoita sanaakaan siitä, mitä sanot — — — mutta jos joku, joka ei ymmärrä sinua, kuulisi sinun puhuvan noin, niin luultaisiin, että olet ihan sosialisti.»
»Mitä minä siitä välitän, mitä ihmiset ajattelevat! Ja sitten tahdon sanoa sinulle samassa — — — tahdon, että sinä ehdottomasti ymmärrät, etten ole milloinkaan ollut hullu, hurja poika, ja kun sanon sinulle jonkin asian, niin tarkoitan myös sitä ja vastaan siitä — — — Vakavasti puhuen: luuletko sinä, että ihmiset katsoisivat minun menevän liian pitkälle, jos sanoisin, että lakkolaiset ovat kunnon ihmisiä?»
»Tietysti. Mutta älä ole levoton, ystäväni! Tiedänhän minä, ettet tarkoita siitä tavuakaan! — Mutta nyt on aika mennä maata. Onko sinulla tarpeeksi peitteitä täksi yötä?»