»Me olemme säälittävä pari. Mutta minusta me olemme sentään aika hauskoja.»
»Minusta huikean paljon hauskempia kuin useimmat tuntemani ihmiset.» He hymyilivät. »Mutta olkaa niin kiltti ja kertokaa, mitä te sanoitte kerhossa.»
»No, näin se oli: Seneca Doanehan on minun vanha ystäväni — sanokoot mitä tahtovat, mutta useimmat täällä eivät tiedä, että Senny on hyvä tuttava eräiden maailman etevinten valtiomiesten kanssa — — —lordi Wycomben esimerkiksi — — tiedättehän, sen suuren englantilaisen aatelismiehen. Ystäväni sir Gerald Doak sanoi minulle, että lordi Wycombe on Englannin suurimpia pomoja — no, jos ei ollut Doak, oli joku toinen.»
»Oo, tunnetteko te sir Geraldin? Hänet, joka oli täällä McKelveyn luona?»
»Jaa tunnenko hänet? Hyvänen aika, minä tunnen hänet niin hyvin, että me sinuttelemme toisiamme: George ja Jerry, ja oltiin yhdessä rypemässä Chicagossa — — —»
»Se mahtoi olla hauskaa. Mutta — — —» Hän nuhteli etusormella varoitellen: »Minä en voi sallia, että te käytte rypemässä! Minun täytyy ottaa teidät huoltooni.»
»Kuinka toivoisinkaan teidän tekevän niin!. Mutta missä Olinkaan? Niin, nähkää. Minä tiedän sattumalta, mikä suurmies Senny Doane on ulkopuolella Zenithiä, mutta tietysti ei kukaan ole profeetta omalla maallaan, ja Senny on, piru soikoon, niin perhanan vaatimaton, ettei hän anna ihmisten tietää, mitä tavaraa hänellä on laukussaan, kun hän on ulkomailla. No. Lakon aikana tulee Clarence Drum pöyhistellen meidän pöytäämme taisteluvalmiina, pieneen kapteenin univormuunsa pukeutuneena, ja joku sanoo hänelle: 'teetkö sinä lopun lakosta nyt, Clarence?' ja hän pullistautuu kuin kalkkuna ja huutaa niin, että äänen saattoi kuulla ulkohuoneeseen asti: 'Saat uskoa, minä näytin lakon johtajille heidän erehdyksensä, ja he menivät kotiin.' 'Sehän oli hyvä', sanoin minä hänelle, 'ettei syntynyt mitään mellakkaa'. Siihen hän sanoi: 'Mutta jos minä en olisi pitänyt silmiäni auki, niin olisi syntynyt; niillä oli joka miehellä pommi taskussa, ne on ilmettyjä anarkisteja.' 'Älä helkkarissa, Clarence', sanoin minä, 'minä katsoin heitä tarkkaan, eikä heillä ollut pommeja enempää kuin kaniineilla', sanoin minä. 'Tietysti', sanoin minä, 'he ovat tuhmia, mutta he ovat hyvin samankaltaisia kuin sinä ja minä joka tapauksessa', ja sitten sanoo Vergil Gunch tai joku — — — ei se oli Chum Frink te tiedätte, se kuuluisa runoilija — — —me ollaan helkkarin hyviä ystäviä — — — hän sanoo minulle: 'Kuule nyt', sanoo hän, 'tarkoitatko sitä, että sinä puolustat tällaisia lakkoja? Minä suutuin niin, kun mies saattaa tehdä semmoisia johtopäätöksiä, että teki mieleni olla antamatta mitään selitystä lainkaan — — — antaa palttua, eikä mitään muuta — — —
»Ah, se on niin viisasta», sanoi mrs. Judique.
»— — — mutta lopuksi selitin minä hänelle: 'jos sinä olisit tehnyt niin paljon kuin minä Kauppiasyhdistyksen komiteoissa ja kaikissa', sanoin minä, 'niin voisi sinulla olla hiukan oikeutta puhua. Mutta samalla kertaa', sanoin minä, 'olen sitä mieltä, että pitää kohdella vastustajaansa gentlemanin tavoin. No, se tukki heiltä suun. Frink — — — Chum, nimitän minä häntä — — — aina ei osannut enää sanoa sanaakaan, mutta tuosta luultavasti muutamat heistä ikäänkuin päättelivät, että minä olen liian vapaamielinen. Mitä te arvelette?»
»Ah, te olitte niin viisas. Ja rohkea. Minä pidän niin paljon, kun miehellä on rohkeutta seistä vakaumuksensa puolesta.»