»Mutta eikö teistä ollut hyvä koko juttu? Kun kaikki ympäri käy, niin ovat muutamat tovereista niin peijakkaan varovaisia ja ahdasmielisiä, että paheksuvat miestä, joka todella sanoo sydämensä ajatuksen.»
»Mitä teidän tarvitsee siitä välittää! Ajan pitkäänhän heidän täytyy kunnioittaa miestä, joka pakottaa heidät ajattelemaan, ja teidän maineenne puhujana — — —»
»Mitä te tiedätte minun maineestani puhujana?»
»Ohoo, en minä aio puhua kaikkea, mitä tiedän. Mutta vakavasti puhuen te ette tiedä, kuinka kuuluisa mies te olette.»
»Hm — — — mutta en minä tänä syksynä ole pitänyt juuri monta puhetta. Ollut liian järkkynyt siitä Paul Rieslingin jutusta, arvelen. Mutta — tiedättekö mitä, että te olette ensimmäinen, joka ymmärtää, mitä tarkoitan, Tanis — — — saanko olla Teille avomielinen? Hurjan rohkeaa kutsua Teitä etunimeltä.»
»Ah, tehkää se, ja minä sanon teitä Georgeksi. Eikö teistä ole ihanaa, kun kahdella ihmisellä on niin paljon — — — miksi minä sanoisin sitä — — — niin paljon kykyä eritellä, että he voivat heittää pois tuommoiset tuhmat sovinnaiset säännöt ja ymmärtävät toisiansa ja tulevat 'tuttaviksi samassa, niinkuin laivat, jotka kohtaavat yössä?»
»Niin, niin minustakin, juuri niin minäkin ajattelen.»
Babbitt ei istunut enää tyynesti tuolillaan, hän käveli ympäri huoneissa, hän istui sohvalle emännän viereen, mutta kun hän kömpelösti ojensi kättään tämän hienoisia, hyvinhoidettuja sormia kohti, sanoi mrs. Judique hilpeästi:
»Oo, antakaa minulle paperossi! Olisiko pikku Tanis teistä kauhea, jos polttaisi.»
»Oi, ei ensinkään, minä pidän siitä.»