»Ei, vakavasti, minä vakuutan teille, että hän on terävimpiä päitä maassa. Lordi Wycombe sanoi — — —»
»Kuka perhana on lordi Wycombe? Mitä sinä yhtä päätä vedät häntä esiin? Sinä olet toitottanut nyt hänen nimeänsä meidän korviimme jo kuusi viikkoa!» ärähti Orville Jones.
»George tilasi hänet Sears-Roebucin liikkeestä. Sieltä voi saada semmoisia englantilaisia korkeuksia kahdella dollarilla kappaleen», ehdotti Sidney Finkelstein.
»Ei, kuulkaa. Lordi Wycombe on suurimpia kykyjä Englannin politiikassa! Kuten sanottu oli, tietysti minä olen itse konservatiivi, mutta minä annan arvoa sellaiselle miehelle kuin Seneca Doane senvuoksi, että — — —»
Vergil Gunch keskeytti hänet karskisti:
»Tokkohan sinä lienet niin konservatiivi? Minä olen sitä mieltä, että voin hoitaa omat asiani ilman Doanen kaltaisten pomojen ja bolshevikkien apua.»
Gunchin äänen terävyys, hänen kasvojensa kova ilme hämmensi Babbittia, mutta hän tointui ja jatkoi, kunnes muut näyttivät väsyneiltä ja sitten ärtyneiltä ja lopulta yhtä epäröiviltä kuin Gunch.
2.
Babbitt ajatteli aina Tanista. Nautinnolla palautti hän mieleensä jokaisen vivahduksen hänessä. Hänen käsivartensa himoitsivat häntä. »Minä olen löytänyt hänet. Minä olen uneksinut hänestä koko ajan näinä vuosina ja nyt minä olen löytänyt hänet», riemuitsi hän. He tapasivat toisensa elävissä kuvissa aamupäivisin; Babbitt saattoi häntä kotiin myöhään iltapäivisin tai niinä iltoina, jolloin hänen oletettiin olevan Hirvikerhossa. Babbitt oli ottanut selvän hänen afääreistään ja antoi neuvoja hänelle niiden hoitamisessa, Tanis valitti naisellista tietämättömyyttään ja ylisti Babbittin taitavuutta ja osoitti tietävänsä velkasitoumuksista paljon enemmän kuin Babbitt. Heillä oli muistoille pyhitettyjä hetkiä, jolloin he nauroivat vanhoille ajoille. Kerran he riitelivät, ja Babbitt sanoi raivostuneena, että Tanis ryppyili yhtä paljon hänen kanssaan kuin hänen vaimonsa ja maukui vielä pahemmin kuin tämä, jollei hän seisonut varpaillaan. Mutta se meni onnellisesti ohi.
Heidän suuri hetkensä oli vaellus eräänä kirkkaana joulukuun iltapäivänä lumisten niittyjen yli jäätyneelle Chaloosa-joelle. Tanis näytti pariisittarelta astrakaanihatussaan ja lyhyessä majavaturkissaan; hän laski luikua jäällä ja kirkui ja Babbitt tuli läähättäen perässä läkähtymäisillään naurusta. Myra Babbitt ei koskaan laskenut luikua jäällä.