Babbitt kääntyi hänen puoleensa: »Joutavia! Sitä oppii ihan yhtä paljon, jos lukee kotona. Et kai sinä usko, että poika oppii enemmän senvuoksi, että hän nakkelee ulos pappansa vaivoin kokoonhaalimia rahoja ja vetelehtii nojatuoleissa teikarimaisessa Harvard-makuuhuoneessa, jossa on tauluja ja vaakunoita ja pöytäliinoja ja sen semmoisia hepeneitä, vai mitä? Minähän olen ollut yliopistossa itse — minä tiedän! Mutta eräs huomautus sitä vastaan on kuitenkin tehtävä. Minä vastustan ehdottomasti kaikkia yrityksiä houkutella väkeä tehtaista ja parturituvista ammatteihin, jotka vaativat erikoissivistystä. Niissä on jo liiaksi väkeä, ja mistä sitten saadaan työmiehiä, jos kaikki nuo veijarit hankkivat itselleen sivistystä?»
Ted istui selkäkenossa ja poltteli paperossia saamatta mitään moitetta siitä. Hän sai tällä hetkellä leijailla Babbittin mietiskelyjen korkeassa, ohuessa ilmapiirissä ihan kuin hän olisi ollut Paul Riesling tai jopa Howard Littlefield. Hän sanoi kokeeksi:
»No, mutta mitäs sanot, pappa? Eikö olisi hyvä tuuma, jos voisin mennä Kiinaan tai johonkin muuhun matkapaikkaan ja opiskelisin insinööritiedettä tai jotakin kirjeenvaihdon avulla?»
»Ei, ja minä sanon sinulle minkävuoksi, poikani. Minä olen havainnut, että on peijakkaan pulskaa voida sanoa, että on suorittanut tutkinnon. Jokainen klientti, joka ei tunne asioita, vaan luulee olevansa tekemisissä vain tavallisen liikemiesrähjyksen kanssa, istuu ja puhuu tärkeännäköisenä taloudesta ja kirjallisuudesta ja ulkomaanmarkkinoista, mutta kun vain pamauttaa siihen jotakin tähän malliin: 'Kun minä olin yliopistossa — otin tietysti kandidaatin sosiologiassa ja niissä muissa moskissa — —' Oo, se tekee niihin valtavan vaikutuksen! Mutta eihän kuuluisi miltään, jos sanoisi: 'Minä otin postimerkinnuolijan arvon Bezuzuksen kirjeenvaihto-akatemiassa!' Näes, minun isäni oli aika naseva äijänkäppyrä, mutta hänessä ei juuri koskaan ollut sanottavasti mitään tyyliä, ja minä sain ahertaa aikamoisesti suoriutuakseni yliopiston läpi. No, onhan se hyvin maksanut vaivan, kun on voinut seurustella Zenithin, kerhojen ja muiden etevinten miesten kanssa — enkä minä tahtoisi, että sinä joutuisit pois herrasluokasta — tästä luokasta, joka on ihan yhtä lämminveristä kuin rahvaskin, mutta jolla sitäpaitsi on valtaa ja yksilöllistä lahjakkaisuutta. Se ikäänkuin kirvelisi mieltäni, jos joutuisit pois, ukkoseni!»
»Minä ymmärrän, pappa! Tietysti. Ali right! Siitä minä kyllä pidän kiinni. Ai, hemmetti! Voi sun vietävä! Minähän olen kokonaan unohtanut ne kakarat, jotka minun piti viedä lauluharjoitukseen. Minun täytyy livistää!»
»Mutta sinähän et ole lukenut läksyjäsi.»
»Minä luen ne heti aamulla.»
»No niin — —»
Kuusi kertaa kahden viime kuun kuluessa oli Babbitt jyrissyt: »Sinä et lue niitä heti aamulla, vaan heti nyt!» mutta tänä iltana hän sanoi: »No niin, ala laputtaa!» ja hymyili sitä harvinaista, arkailevaa hymyä, jota yleensä vain Paul Riesling yksin oli saanut nähdä.
4.