»Ted on kiltti poika», sanoi hän mrs. Babbittille.
»Niin on.»
»Mitä tyttöjä hänen piti noutaa? Onko ne hienoja, hyviä tyttöjä?»
»En tiedä. Kultaseni, ei Ted enää minulle mitään kerro. Minä en ymmärrä, mikä tämän polven lapsiin on mennyt. Minun oli aikanani pakko kertoa kaikki papalle ja mammalle, mutta nykyaikana lapset tuntuvat karttavan kaikkinaista kontrollia.»
»Toivottavasti ne ovat hyviä tyttöjä. Ted ei ole enää lapsi, enkä minä soisi, tuota, että hän, hm, sotkeutuisi mihinkään sensemmoiseen.»
»George! Minä tulin ajatelleeksi, eikö sinun pitäisi ottaa häntä kahdenkesken ja selittää — semmoista hänelle!» Mrs. Babbitt punastui ja loi katseensa maahan.
»No, enpä juuri tiedä. Minun mielestäni, Myra, ei ole viisasta herättää kaikkinaisia ajatuksia pojassa. Hän ajattelee kyllä riittävästi itsekin. Mutta — — Se on kyllä vaikea kysymys. Mitähän Littlefield mahtaa siitä ajatella?»
»Pappa on kyllä samaa mieltä kuin sinäkin. Hän sanoo, että kaikki tuo — valaisu — on — Hän sanoo, että se ei ole säädyllistä.»
»Ohoo, vai niin, niinkö hän sanoo! No, sitten minä sanon sinulle, että mitä Henry T. Thompson ajattelee — siveyskysymyksistä, tarkoitan tietenkin, sillä se vanha härkäpää on voit — —»
»Mutta kuule, kuinka sinä puhut noin papasta!»