Kihloissa? Hän ei ollut ajatellut sinnepäinkään. Hänen hellyytensä tätä ruskeata, hentoa naisolentoa kohtaan muuttui kylmyydeksi ja kammoksi, mutta hän ei saattanut haavoittaa häntä, loukata hänen luottavaisuuttaan. Hän mutisi jotakin odottamisesta ja — ja pakeni. Hän käveli tunnin ja koetti keksiä jotakin keinoa sanoakseen tytölle, että se oli erehdys. Usein seuraavan kuukauden aikana hän oli vähällä sen tehdä, mutta tuntui hauskalta, kun tyttö oli käsipuolessa, ja yhä mahdottomammaksi kävi loukata tätä raa'asti sanomalla, ettei hän häntä rakastanut. Itse hän oli siitä täysin selvillä. Hänen hääiltansa oli kauhea ja seuraava aamu täynnä hurjaa halua paeta.
Myrasta tuli hänelle, kuten sanotaan, hyvä vaimo. Hän oli uskollinen, ahkera ja joskus hilpeäkin. Hän siirtyi lievästä vastenmielisyyden tunteesta heidän lähemmässä seurustelussaan välitilaan, joka saattoi muuttua hehkuvaksi antaumiseksi, mutta vajosi ikävystyttävään totunnaisuuteen. Kuitenkin hän eli vain häntä ja lapsia varten ja oli yhtä pahoillaan, yhtä huolestunut kuin George itse, kun tämä luopui lakitieteellisistä opinnoistaan ja ahersi edelleen proosallisessa kiinteistöasioimistossa.
»Myra parka, hänellä ei ole ollut paljoa hauskempaa kuin minulla», ajatteli Babbitt seistessään pimeällä lasiverannalla.
»Mutta jospa olisin saanut koettaa juridiikan ja politiikan alalla, niin olisi nähty, mitä olisin aikaansaanut. No niin — ehkäpä ansaitsen enemmän rahaa tällä tavalla.»
Hän palasi seurusteluhuoneeseen, mutta ennenkuin istahti, silitti vaimonsa hiuksia, ja tämä loi katseensa ylös onnellisena ja hiukan kummissaan.
SEITSEMÄS LUKU.
1.
Hän luki juhlallisesti loppuun American Magazinen viimeisen numeron, hänen vaimonsa huokasi, pani pois parsintansa ja katseli kaipaavin katsein erään naislehden liinaompeluskuvia. Huoneessa oli hyvin hiljaista.
Se oli huone, joka täytti todella kaikki hienon Floral Heights -huoneen vaatimukset. Harmaat seinät oli valkoisiksi maalatuilla honkaliistoilla jaettu nelikulmioihin. Babbittin perheen vanhasta asunnosta oli tullut mukaan kaksi vuolukoristeista keinutuolia, mutta kaikki muut tuolit olivat uusia, syviä ja mukavia, sini- ja kultaraitaisella sametilla päällystettyjä. Sininen samettisohva oli avoimen lieden edessä ja sen takana kirsikkapuinen pöytä ja korkea pianolamppu kullankellervine kaihtimineen. (Kahdessa talossa kolmesta Floral Heightissä oli lieden edessä sohva, mahonkipöytä — oikea tai jäljitetty — ja pianolamppu tai lukulamppu, jonka kaihdin oli keltaista tai heleänpunaista silkkiä.)
Pöydällä oli kultaompeleinen kiinalaispeite, neljä aikakauskirjaa, tyhjä hopeinen paperossilaatikko ja kolme »lahjakirjaa» — suuria, kalliita, englantilaisten taiteilijain kuvittamia satukokoelmia, joita tähän saakka kaikista Babbitteista oli lukenut vain Tinka.