Ja Zenithissä istui tällä hetkellä eräs kokaiinin salakuljettaja ja eräs ilotyttö juoden cocktaileja Healey Hansonin kapakassa Front Streetin varrella. Kun kieltolaki oli voimassa ja Zenith oli tunnettu lainkuuliaisuudestaan, täytyi heidän tehdä cocktailinsa viattoman näköisiksi juomalla niitä teekupeista. Nainen nakkasi kuppinsa kokaiininsalakuljettajan naamaan. Tämä otti revolverinsa hihataskustaan ja niin sattui murhaamaan tytön.
Zenithissä istui tällä hetkellä kaksi miestä eräässä laboratoriossa. Seitsemänviidettä tuntia he olivat nyt istuneet laatimassa selostusta kumipreparaattia koskevista tutkimuksistaan.
Zenithissä oli tällä hetkellä neljä ammattiyhdistyksenjohtajaa neuvottelemassa, olisiko kahdentoistatuhannen hiilikaivostyöläisen sadanviidenkymmenen kilometrin päässä kaupungista tehtävä lakko. Näistä miehistä muistutti eräs helpostiärtyvää ja hyvinvoipaa maustekauppiasta, toinen jänkkinikkaria, kolmas virvoitusjuomatarjoilijaa ja neljäs venäläisjuutalaista näyttelijää. Venäjän juutalainen siteeraili Kautskya, Gene Dellsiä ja Abraham Lincolnia.
Tällä hetkellä oli eräs tasavaltalaisarmeijan sotavanhus kuolemaisillaan. Hän oli tullut sisäisestä sodasta suoraan eräälle farmille, joka, vaikka se virallisesti oli Zenithin kaupungin rajain sisällä, oli alkeellinen kuin uutisasutus aarniometsässä. Hän ei ollut milloinkaan ajanut automobiilissa, ei koskaan nähnyt kylpyammetta, ei koskaan lukenut muuta kirjaa kuin Raamattua, McGuffeyn lukukirjoja ja uskonnollisia tutkielmia. Hän uskoi, että maa oli latuskainen, englantilaiset Israelin kymmenen kadotettua heimoa ja Yhdysvallat kansanvaltainen valtio.
Tällä hetkellä siirrettiin työ siinä teräs- ja sementtikaupungissa, jonka Pullmoren traktoriyhtiön työpajat muodostivat, yövuorolle Puolan armeijalle tilattujen traktorien valmistamista varten. Kaupunki surisi kuin miljoona mehiläistä, sen suuret ikkunat hehkuivat kuin tulivuoren sisusta. Pitkin korkeita rauta-aitoja väikkyi valonheittäjien valo täyteisillä pihoilla, vaihderaiteilla ja aseellisten vahtipatrullien yllä.
Tällä hetkellä oli Mike Monday lopettamassa erästä kokousta. Mr. Monday, etevä evankelista, Amerikan kuuluisin protestanttinen ylimmäinen pappi, oli kerran ollut ammattinyrkkeilijä. Saatana oli ollut kohtuuton häntä kohtaan. Nyrkkeilijänä hän ei ollut saavuttanut muuta kuin vinon nenänsä, kuuluisan sanavarastonsa ja näyttämötottumuksensa. Herran palvelus oli ollut tuottoisampaa. Hän aikoi vetäytyä syrjään suurine omaisuuksineen. Se oli rehellisesti ansaittu, sillä, käyttääksemme viimeisen häntä koskevan artikkelin sanoja: »Pastori Monday, ponteva profeetta, on osoittanut olevansa maailman suurin pelastusagentti ja näyttänyt, että tehokkailla toimenpiteillä hengellisen uudestisyntymisen järjestelykustannukset voidaan saada ennenkuulumattoman vähäisiksi. Hän on kääntänyt yli kaksisataatuhatta kadotettua ja kallista sielua keskimäärin alle kymmenen dollarin kustannuksella kappaleelta.»
Maan suuremmista kaupungeista oli Zenith ainoa, joka oli epäröinyt alistaa paheitansa Mike Mondayn ja hänen pelastusasiamiestensä alaisiksi. Kaupungin yritteliäämmät järjestöt olivat äänestäneet hänen kutsumistaan — mr. George Babbitt oli kerran ylistänyt häntä eräässä puheessa Propagandakerhossa. Mutta hanke kohtasi vastarintaa erinäisten episkopaalisten ja riippumattomien pappien puolelta, noiden luopioiden, joita mr. Monday niin hienosti sanoi »joukoksi evankeliuminkaupustelijoita, joilla on tiskivettä suonissa veren sijasta, tyhjänkirkujiksi, jotka tarvitsevat lisää pölyä housunpolviinsa ja lisää karvoja laihoille vanhoille rinnoilleen.» Tämä vastarinta oli vaimennettu, kun kauppiasyhdistyksen sihteeri oli ilmoittanut eräälle työnantajakomitealle, että mr. Monday joka kaupungissa, missä hän esiintyi, oli kääntänyt puheensa työmiesten palkoista ja työajasta korkeampiin asioihin ja sillä tavoin estänyt lakkoja. Hänet kutsuttiin silmänräpäyksessä.
Neljänkymmenentuhannen dollarin rahasto merkittiin menojen suorittamiseksi; Markkina-aukealle oli rakennettu Mike Monday-tabernaakkeli, johon mahtui viisitoistatuhatta kuulijaa. Täällä oli profeetta tällä hetkellä pitämässä päättäjäispuhettaan:
»Tässä kaupungissa on olemassa joukko ovelia yliopistonprofessoreita ja teetähörppiviä idiootteja, jotka väittävät, että minä olen raakalainen ja arkkivekkuli, ja että minun historialliset tietoni ovat olemattomat. Ah, on olemassa joukko villapartaisia kirjatoukkia, jotka luulevat tietävänsä enemmän kuin Kaikkivaltias ja jotka pitävät kaikkinaista saksalaista tiedettä ja siivotonta saksalaista kritiikkiä Herran yksinkertaista ja selvää sanaa parempana. Ah, on olemassa teikaroiva sikermä lellipoikia ja räkänokkia ja täitakkeja ja uskonnottomia ja olvipulleita kynäilijöitä, jotka sylkevät sisästään mädännäisyyttänsä ja rääkyvät, että Mike Monday on humpuuki ja täynnä törkyä. Nuo koiranpenikat nalkuttavat nyt, että minä hyödyn evankeliumikaupoista, että minä teen tämän kaiken vain rahasta. Kuulkaas sitten, hyvät ihmiset! Minä tarjoan niille hulttioille tilaisuuden! Nouskoot ylös heti paikalla ja sanokoot minulle suoraan vasten naamaa, että minä olen lurjus ja valehtelija ja moukka! Mutta jos he sen tekevät — jos he sen tekevät — niin älkää pyörtykö kummastuksesta, jos jotkut noista kurjista valehtelijoista saavat pläiskähtävän puustin Mikeltä, mäiskäyksissä koko Jumalan Leimuavan Vanhurskauden ponsi! No, käykää päälle nyt, pojat! Kuka sitä sanoo? Kuka sanoo, että Mike Monday on humpuuki ja raaka retku? Mitä? Enkö näe kenenkään nousevan? No, siinähän näette! Niinpä arvelen, ettei kunnon väki tässä hyvässä kaupungissa tästedes viitsi kuulla tuota räyhinää aidan toiselta puolen; minä uskon, että ette viitsi kuunnella noita keljuja, jotka tuomitsevat ja herjaavat ja räyhäävät ja lörpöttelevät ja oksentavat yököttävää ateismia; ja te tulette kaikki tyynni, tarmonne ja kunnioituksenne joka hivenellä, kaikki tyynni tekemään propagandaa Jeesuksen Kristuksen ja hänen iankaikkisen laupeutensa ja rakkautensa hyväksi!»
5.