6.
Zenithissä neuvottelivat tällä hetkellä Jake Offutt, poliitikko, ja Henry T. Thompson. Offutt sanoi: »Meidän on saatava tuhma vävynne Babbitt siihen hommaan. Hän on niitä isänmaallisia ukkeleita. Kun hän ottaa käsiinsä jonkin kiinteimistön sakin laskuun, niin hän saa asian näyttämään siltä, kuin olisimme kuolla rakkaudesta rakastettuun kansaan, ja minä haluan todellakin ostaa arvossapidetyn aseman — kohtuullisella hinnalla. Minä vain mietin, kauanko tämä mahtaa käydä laatuun, Hank. Me olemme turvassa niin kauan kuin kiltit pikkupojat, kuten George Babbitt ja kaikki kunnon työnjohtajat, uskovat, että te ja minä olemme innokkaan isänmaallisia. Tässä hommassa on tosiaan kunniallisella poliitikolla aika hyvä saalis tiedossa, Hank, kokonainen kaupunki, joka ahertaa hankkiakseen meille sikareja ja paistettuja kananpoikia ja miestä väkevämpää ja joka nousee meidän lippuamme vastaan raivostuneena, silmittömästi raivostuneena, heti kun joku semmoinen räyhääjä kuin Seneca Doane tulee penkomaan peliä! Vakavasti puhuen, Hank, minunkaltaiseni ovela kettu häpeisi, ellei hän lypsäisi sellaista karjaa, joka suorastaan tulee ja mylvimällä sitä pyytää! Mutta Raitiotieyhtiö ei voi suorittaa kaappauksiansa niin hienosti kuin sillä oli tapana. Minä mietin, milloin — — — Hank, toivoakseni voimme keksiä jonkin keinon karkoittaaksemme sen Seneca Doanen kaupungista. Näes, kysymys on: hän taikka me!»
Zenithissä makasi tällä hetkellä kolmesataaneljä- tai -viisikymmentätuhatta Tavallista Ihmistä vuoteissaan ja nukkui, valtavana läpinäkymättömänä varjona. Köyhäinkorttelissa toisella puolen rautatietä eräs nuori mies, joka oli ollut työttömänä puoli vuotta, väänsi nyt kaasuhanaa ja tappoi itsensä ja vaimonsa.
Tällä hetkellä Lloyd Mallam, runoilija, Hafizin Kirjakaupan omistaja, kirjoitti valmiiksi rondoa, joka kuvasi, kuinka hauskaa elämä kesken taisteluita oli ollut keskiajan Firenzessä ja kuinka ikävää ja yksitoikkoista se oli niin proosallisessa kaupungissa kuin Zenith.
Ja tällä hetkellä kääntyi George F. Babbitt raskaasti sängyssään — ja tämä viimeinen kääntyminen merkitsi, että hän oli saanut kyliänsä huolestuttavasta nukkumispuuhasta ja todella nukkui.
Hän oli heti ihmeellisessä untenmaassa. Hän oli jossakin vierasten ihmisten joukossa, jotka nauroivat hänelle. Hän hiipi pois, juoksi pitkin yöpimeän puutarhan käytäviä, ja veräjällä odotti unitytti. Tämän rakas, levollinen käsi silitti hänen poskeansa. Hän oli jalo ja viisas ja rakastettu; lämmintä norsunluuta olivat tytön käsivarret, ja vaarallisten nummien takana kimmelsi ihana meri.
KAHDEKSAS LUKU.
1.
Suuret tapahtumat Babbittin elämässä olivat salainen etuoikeuden hankkiminen kiinteistöjen ostamiseen Lintonissa eräiden raitiotieyhtiön virkamiesten laskuun ennen julkista tiedoksiantoa, että Linton-kadun raitiolinjaa pitennettäisiin, ja eräät päivälliskutsut, jotka olivat, kuten hän riemuiten kertoi vaimollensa, »oikeat hienostonpidot, vieläpä kerrassaan oikea semmoinen korkeamman tyylin tilaisuus, jossa oli kaupungin terävimmät päät ja hienoimmat naiset». — Se oli niin kiintoisa tapaus, että hän melkein unohti aikomuksensa matkustaa Maineen Paul Rieslingin kanssa.
Babbitt, vaikka olikin Catawban kylässä syntynyt, oli kohonnut sille yhteiskunnalliselle suurkaupunkitasolle, jolla isäntä voi tarjota päivälliset noin neljälle hengelle suunnittelematta sitä enempää kuin päivän pari ennakolta. Mutta päivälliset kahdelletoista hengelle kukkakaupasta hankittavine kukkineen ja kaikkine kristalleineen antoivat Babbitteillekin päänvaivaa.