Hän marssi majesteetillisesti alas sekoittamaan cocktaileja. Hakatessaan jäätä, puristellessaan sitruunoita ja kerätessään valtavan kasan laseja, pulloja ja lusikoita tarjoiluhuoneen tiskipöydälle hän tunsi itsensä yhtä arvovaltaiseksi kuin baarimestari Healy Hansonin kapakassa. Mrs. Babbitt sanoi tosin hänen olevan tiellä, ja Matilda ja aputyttö livahtelivat hänen ohitseen, kyhnäsivät häntä ja huusivat: »Olkaa hyvä ja avatkaa ovi!» kulkiessaan läpi tarjottimia kantaen, mutta tänä ylevänä hetkenä hän ei kiinnittänyt heihin huomiota.
Paitsi uutta ginpulloa kuului hänen kellariinsa puoli pulloa Bourbon-whiskyä, neljännes italialaista vermuuttia ja noin sata tippaa pomeranssibitteriä. Hänellä ei ollut varsinaista cocktailheilutinta. Heilutin olisi ollut kevytmielisyyden todistus, juomarin tunnusmerkki, ja Babbitt inhosi joutumista juomarin maineeseen vielä enemmän kuin rakasti ryyppyä. Hän sekoitti kaatamalla astiasta toiseen, hän kaateli ylvään arvokkaasti, pitäen keittopullojaan voimakkaan sähköllekin päällä, hänen naamansa hehkui, paidanrinnus hohti valkoiselta, ja tiskipöydän vastakiilloitettu kupari loisti kullanpunaisena.
Hän maistoi pyhää nestettä. »Sittenhän on saakeli, jos ei tämä ole melkein oikeaa, hienoa, vanhaa cocktailia! Eräänlaista Bronxia ja hiukan Manhattania. Ummmm. Halloo, Myra, haluatko pienen pisaran, ennenkuin vieraat tulevat?»
Mrs. Babbitt, esiliina harmaan hopeapitsisen päivällispuvun yllä, meni saliin, siirsi jokaista lasia neljännestuuman verran, riensi takaisin, järkähtämätön päättäväisyyden ilme kasvoissaan, loi häneen ilkeämielisen katseen ja ärähti: »En totisesti!»
»Vai ei rouva», vastasi Babbitt huolettomalla, leikkisällä äänellä, »mutta herra luullakseni kyllä tahtoo».
Cocktail täytti hänen mielensä hurjalla ilolla, jonka takana hän tunsi arveluttavaa halua — kiitää huikeaa menoa autolla, suudella tyttöjä, laulaa, olla sukkela. Hän koetti saavuttaa takaisin menetetyn arvokkaisuutensa julistamalla Matildalle:
»Minä aion panna tämän cocktailkannun jääkaappiin. Mutta älkää millään muotoa sitä kaatako!»
»Ei toki.»
»Olkaa kaikin mokomin varovainen. Älkää vain menkö panemaan mitään tänne ylähyllylle.»
»En toki.»