Kahta tuntia ennen Frink oli saanut valmiiksi lyyrillisen sanomalehtirunon, joka alkoi näin:
»Minä istuin syvissä mietteissäin, revin tukkaani ja huokasin näin: 'Ah, hulluja niitä vieläkin on, jotka tahtovat jälleen turmiohan, kun soisivat pystyyn kapakan, tuon sielun ja tarmon surmaajan!» Sen myrkkyryyppyjä kaipaa en, kun nautin riemusta keväimen, joka luo, kuin lapsen, kirkkahaks minun sieluni, pahasta vapahaks!'»
Babbitt joi muiden mukana; hänen satunnainen synkkyytensä oli haihtunut; hänen mielestään nämä miehet olivat maailman parhaita, hän olisi tahtonut antaa heille tuhat cocktailia.
»Arveletteko sietävänne vielä yhden?» huusi hän. Naiset torjuivat naureskellen, mutta miehet sanoivat — harjaantuneeseen, jalomieliseen, hauskaan sävyyn, mutta ahnain katsein: »No niin, enhän tahdo, että loukkaannut minuun, Georgie — — —»
»Täältä tulee vielä pieni ylimääräinen pisara itsekullekin», ja itsekukin vastasi: »Purista karahvia, George, purista sitä!»
Kun kannu oli toivottoman tyhjä, seisoivat he keskustellen kieltolaista. Miehet keinuskelivat kantapäillään, pistivät kädet housuntaskuihin ja esittivät mielipiteitään osoittaen sitä kopisevaa syvämielisyyttä, joka on ominaista hyvinvoivalle miehelle hänen toistellessaan perinpohjin puituja väitteitä asiasta, josta hänellä ei ole pienintäkään aavistusta.
»Jos minä saan sanoa», sanoi Vergil Gunch, »niin minun käsitykseni mukaan, ja minä voin puhua kuin kirja, sillä minä olen kuullut monia tohtoreita ja herroja, joiden pitäisi se tietää, minun käsitykseni mukaan on hyvä asia, että päästään kapakoista, mutta ihmisten pitäisi sentään saada olutta ja keveitä viinejä.»
Howard Littlefield huomautti: »Ihmiset yleensä eivät huomaa, että on vaarallista loukata persoonallista vapautta. Mainitsen esimerkin: Baierin — luullakseni se oli Baierin — niin, niin oli, Baierin kuningas antoi 1862, maaliskuussa 1862, julistuksen, ettei karja saa käydä laitumella valtion maalla. Maalaisväestö oli nurkumatta alistunut raskaisiin verotaakkoihin, mutta kun tämä julistus annettiin, teki se kapinan. Ehkä se oli sittenkin Saksissa. Mutta se osoittaa joka tapauksessa, kuinka vaarallista on kajota persoonalliseen vapauteen.»
»Joo, se on oikein — kenelläkään ei ole oikeutta kajota persoonalliseen vapauteen», sanoi Orville Jones.
»Mutta ei sentään tule unohtaa, että kielto on sangen hyvä työväenluokalle. Estää sitä tuhlaamasta rahojansa ja heikentämästä työkykyään», sanoi Vergil Gunch.