»Se on kyllä totta. Mutta vika on pakkokeinoissa», väitti Howard Littlefield. »Kongressi ei keksinyt oikeaa järjestelmää. Jos asia olisi ollut minun määrättävissäni, olisin järjestänyt sen niin, että juomarit olisivat saaneet vastakirjoja, ja sitten olisimme pitäneet huolta avuttomasta työmiehestä — estäneet häntä juomasta — emmekä kuitenkaan olisi loukanneet vertaistemme oikeuksia ja persoonallista vapautta.»
He nyökkäsivät, katsoivat ihaillen toisiinsa ja sanoivat vahvistavasti
»Se on oikein, se olisi tehnyt säväyksen.»
»Minua huolestuttaa se, että useimmat niistä vekkuleista rupeavat käyttämään kokaiinia», huokasi Eddie Swanson.
He nyökkäsivät vielä vakuuttavammin ja sorisivat:
»Se on totta. Se vaara on aina olemassa.»
Chum Frink selitteli: »Kuulkaa, minä sain tässä eräänä päivänä mainion reseptin, miten valmistetaan kotipanoista olutta, otetaan — — —»
Gunch keskeytti hänet: »Odota! Anna minun sanoa omani!» Littlefield hirnui: »Olutta! Heikkari! On vain annettava ciderin käydä!» Jones puuttui puheeseen: »Minulla on semmoinen resepti, joka kelpaa!» Swanson rukoili: »Oi, kuulkaa, antakaa minun kertoa tarina — — —» Mutta Frink jatkoi päättävästi:
»Otetaan ja kootaan herneenpalkoja ja kaadetaan viisikolmatta litraa vettä viiteenneljättä litraan herneenpalkoja ja keitetään seos, kunnes — —»
Mrs. Babbitt kääntyi heidän puoleensa vetoavan kohteliaasti —Chum Frink riensi selittämään loppuun mainiota olutreseptiänsä ja emäntä sanoi iloisesti: »Päivällinen on valmis.»
Herroilla oli pientä ystävällistä kinaa, kuka menisi sisään viimeisenä, ja heidän mennessään hallin läpi ruokasaliin sai Vergil Gunch kaikki nauramaan luikkaamalla: »Jos en minä saa istua Myra Babbittin vieressä ja pitää hänen kädestään kiinni pöydän alla, niin en halua olla mukana — silloin minä menen kotia.» Salissa he sitten seisoivat neuvottomina, kunnes mrs. Babbitt hermostuneesti sanoi: »Antakaa kun katson — — Oo, minä olin tosin aikonut hankkia kauniita käsinmaalattuja kortteja, mutta — — Oo, niin; Mr. Frink, Teidän paikkanne on täällä!»