»Eikö päivällinen ollut hyvä? Ja tiedätkö, minun mielestäni olivat paistetut kananpojat todella herkullisia.»
»Olivat. Ne olisivat kelvanneet vaikka kuninkaalle. Paras kananpoikapaisti, mitä muistan syöneeni.»
»Niin, eikö Matilda ollut paistanut mainiosti. Ja eikö sinusta soppa ollut suorastaan suurenmoinen?»
»Varmasti. Ylen hieno. Paras soppa, mitä olen syönyt ylimuistoisiin aikoihin.» Mutta hänen äänensä sammui. He seisoivat hallissa nelikulmaisessa, nikkelireunaisessa, punaisessa lasilaatikossa olevan sähkölampun alla. Mrs. Babbitt tuijotti häneen.
»Mutta, George, tuohan ei tunnu ei tunnu siltä, kuin sinulla olisi ollut hauskaa.»
»Oli tietysti. Tietysti oli.»
»George! Mikä sinun on?»
»Oo, minä olen kai väsynyt. Minä olen ahertanut aikamoisesti konttorissa. Minun tarvitsee vain päästä irti ja levähtää hiukan.»
»No niin, nythän ei enää ole kuin pari viikkoa, kunnes lähdemme
Maineen, kultaseni.»
»Jaa — — —» Silloin hän heitti varovaisuuden hiiteen ja sanoi peittelemättä: »Myra! Minä luulen, että minun olisi hyvä päästä sinne aikaisin.»