»Niin, mutta sinunhan on tavattava sitä miestä New Yorkin asioissa.»
»Mitä miestä? Jaa niin. Se. Oo, siitä ei tullut mitään. Mutta minä tahdon lähteä Maineen aikaisin — jotta ehdin kalastella hiukan, onkia suuria taimenia, hemmetissä!» Hermostunut, teennäinen naurahdus.
»No niin, miksemme voi tehdä niin. Verona ja Matilda voivat hoitaa talon yhdessä, ja sinä ja minä voimme matkustaa milloin tahansa jos katsot meillä olevan varaa.»
»Mutta sehän on — — — Minä olen tuntenut itseni ylen hermostuneeksi viime aikoina. Minä ajattelin, että olisi ehkä hyvä, jos minä niinkuin lähtisin itsekseni ja hikoilisin sen ulos itsestäni.»
»George! Etkö sinä tahdo, että minä tulen mukaan?» Mrs. Babbitt oli liian kauhistuneen vakava ollakseen traagillinen tai suurenmoisesti loukkaantunut tai mitään muuta kuin aseeton ja hehkuva kuin höyryävä keitetty punajuurikas.
»Juu, tietysti minä tahdon! Minä ajattelin vain — —» -Muistaen Paul Rieslingin ennustaneen tätä hän oli yhtä epätoivoinen kuin Myra. »Minä tarkoitan, että joskus minunlaiselleni vanhalle konille on hyvä päästä matkaan ja saada tuulettua.» Hän yritti olla isällinen. »Kun sitten lapset ja sinä tulette — minä ajattelin, että minä ehkä voisin piipahtaa Maineen paria päivää ennen teitä — niin olisin taas valmis kaikkeen lystiin, ymmärrätkö?» Hän koetti rauhoittaa Myraa suurilla, meluavilla sanoilla, herttaisella hymyllä, niinkuin helluntaiseurakuntaa siunaava, suosittu saarnaaja, niinkuin laihaa kaunopuheisuuttaan parantava leikkisä luennoitsija, niinkuin kaikki miesten temppujen yrittäjät.
Myra tuijotti häneen, juhla-ilo oli kadonnut hänen kasvoiltaan.
»Olenko minä sinulle rasituksena, kun menemme lomalle? Enkö edistä sinun viihtymistäsi?»
Tämä mursi hänet. Hän muuttui äkkiä hysteeriseksi kuin kirkuva sylilapsi. »Juu, juu, juu! Juu helvetissä! Mutta etkö voi ymmärtää, että minä olen ihan riepuna? Minä olen ihan lopussa! Minun täytyy hoitaa itseäni! Etkö usko, minun täytyy — — — Minä olen kyllästynyt kaikkeen ja kaikkiin! Minun täytyy — — —»
Nyt oli Myra äidillinen ja suojeleva. »Niin, luonnollisesti! Sinun on matkustettava yksin. Mikset laita niin, että saat Paulin mukaasi, jotta te pojat voitte kalastella ja pitää hauskaa?» Hän taputti miestänsä olalle — hänen täytyi sitävarten nousta varpailleen — ja tämä vapisi hermostuneesta avuttomuudesta ja tällä hetkellä piti vaimostaan, ei vanhasta tottumuksesta, vaan myös turvautuen hänen voimaansa.