Hän taputti Paulia olalle. »Mitä sinä pidät tästä, vanha saapas?»
»Oo, se on hemmetin hyvä, Georgie. Siinä on ikäänkuin jotakin iäisyydestä.»
Kerrankin ymmärsi Babbitt hänet.
3.
Heidän laivansa tuli niemen takaa; järven päässä erään vuorenrinteen juurella he näkivät hotellin pienen ruokasalihökkelin ja sen ympärillä puoliympyrässä matalia hirsitupia, joita käytettiin makuuhuoneina. He nousivat maihin ja kestivät arvostelevan tarkastelun kantavieraiden puolelta, jotka olivat olleet hotellissa jo viikon. Tuvassaan, jossa oli korkea kakluuni, riensivät he, kuten Babbitt lausui, »saamaan ylleen oikein miehenvaatteet». He tulivat ulos, Paul vanhassa harmaassa puvussa ja pehmeässä valkoisessa paidassa, Babbitt yllään khakipaita ja liivit ja hulmuavat khakihousut. Se oli erinomaisen uutta khakia; hänen sangattomat silmälasinsa kuuluivat kaupunkikonttoriin, ja hänen kasvonsa eivät olleet ruskeat, vaan kaupunkimaisen kalpeat. Hän aikaansai säröäänistä melua paikalla. Mutta hän löi äärettömän tyytyväisenä reiteensä ja huusi »Kuule, tämä on kuin tulisi kotiansa, mitä?»
He seisoivat sillalla hotellin edustalla. Hän iski silmää Paulille ja otti takataskustaan pötkön purutupakkaa, mikä oli kiellettyä Babbittin kotona. Hän puraisi palasen ja heilutteli päätään sitä pureskellessaan. »Um! Um! Eikö minulla muka ole ollut multapenkin nälkä! Tahdotko sinä?»
He katsoivat toisiinsa ymmärtäväisesti virnistäen. Paul otti pötkön ja puraisi palan. He seisoivat äänettöminä, leuat liikkeessä. He sylkäisivät juhlavasti, ensin toinen ja sitten toinen, tyyneen vedenkalvoon. He oikoilivat hekumallisesti jäseniään kädet ylhäällä ja selkä takakenossa. Vuoren takaa kuului kaukaisen junan puhkuva ääni. Taimen hyppäsi vedestä ja putosi takaisin hopeakaarena. He huokasivat yhdessä.
4.
Heillä oli viikko aikaa, kunnes heidän perheensä tulivat. Joka ilta he päättivät nousta aikaisin ylös ja kalastaa ennen aamiaista. Joka aamu he makasivat vuoteissaan, kunnes aamiaiskello soi, miellyttävässä tietoisuudessa, ettei ollut toimeliaita rouvia heidän herättäjinään. Aamut olivat kylmiä, tuli uunissa hauska pukeutuessa.
Paul oli piinallisen puhdas, mutta Babbitt rypi hyvässä, terveellisessä liassa, siinä, ettei tarvinnut ajaa partaansa ennenkuin mieli teki. Hän suojeli jokaista rasvatahraa ja kalansuomusta uusilla khakihousuillaan.