Koko aamun he kalastivat ilman tarmoa tai tallustelivat katveisia metsäpolkuja, minne vihreää valoa pilkisti korkeiden saniaisten ja punaisia kellokukkia kasvavan sammalen väliin. He nukkuivat koko iltapäivän ja pelasivat pokeria puoliyöhön saakka oppaiden kanssa. Poker oli näille vakava toimitus. He eivät puhuneet, he sekoittivat paksuja, rasvaisia kortteja taitavalla väkipakolla, joka oli uhkaavaa »teikareille», ja Joe Paradise, kuningas oppaiden joukossa, oli ivallinen laiskureille, jotka keskeyttivät pelin, vaikkapa vain päätään kynsiäkseen.
Kun hän ja Paul puoliyön aikaan hapuilivat majaansa kauhean märän ruohon ja pimeässä haitallisten männynjuurien yli, nautti Babbitt siitä, ettei tarvinnut selittää vaimolleen, missä oli ollut koko illan.
He eivät puhuneet paljoa. Zenithin Atleettikerhon hermostunut puheliaisuus ja uhkavarmuus oli haihtunut heistä pois. Mutta kun he puhuivat, he palasivat ylioppilasaikansa naiiviin avomielisyyteen. Kerran he vetivät kanoottinsa Sunasquam Waterin vihantien, tiheäin spireaseinien reunustaman joen rannalle. Aurinko poltti vihreän aarniometsän yllä, mutta katve oli täynnä uneliasta rauhaa ja vesi kimmelsi ja solisi. Babbitt viilletti kättään vedessä ja sanoi miettiväisesti:
»Me emme uskoneet koskaan tulevamme Maineen yhdessä.»
»Ei, me emme ole koskaan tehneet mitään niinkuin uskoimme tekevämme. Minä ajattelin asettua Saksaan isoisäni sukulaisten luo ja soitella viulua.»
»Niin. Ja muistatko, kuinka minä halusin ruveta juristiksi ja antautua politiikkaan? Minä uskon vielä, että olisin voinut menestyä. Minulla on ikäänkuin hyvänpuoleinen suuvärkki — joka tapauksessa voin ajatella seisovalta jalalta ja panna kokoon jonkinlaisen ylistyslauseen ihan melkein mistä tahansa, ja sehän tietenkin on juuri se, mitä tarvitaan politiikassa. Sittenhän on piru, jollen pane Tediä lukemaan juridiikkaa, vaikka en itse joutunut sitä tekemään! No niin — kaikkihan on sittenkin käynyt melko hyvin. Myra on ollut kunnon vaimo. Ja Zilla tarkoittaa hyvää, Paulibus.»
»Niin. Täällä minä sommittelen kaikenmoisia suunnitelmia pitääkseni häntä hyvällä tuulella. Minä ikäänkuin tunnen, että elämä tulee olemaan toisenlaista nyt, kun saamme levätä kunnolla ja voimme matkustaa takaisin ja alkaa uudelleen.»
»Minä toivon sitä, hyvä mies.» Hän lisäsi ujosti: »Kuule, on ollut saakelin suloista istua ja laiskoitella ja kuljeksia ympäri ja pelata korttia ja oleilla täällä yhdessä sinun kanssasi, vanha huijari!»
»Niin, sinähän tiedät, mitä se on merkinnyt minulle, Georgie. Se pelasti minun elämäni.»
Sama liikutus valtasi heidät, he kirosivat hiukan todistaakseen olevansa miehisiä miehiä, ja hentomielisinä ja sanaa sanomatta, Babbitt vihellellen ja Paul hyräillen, meloivat takaisin hotelliin.