5.
Vaikka Paul oli alussa näyttänyt lopen rasittuneelta ja Babbitt ollut suojelevana suurempana veljenä, tuli Paul kirkassilmäiseksi ja hilpeäksi, kun taas Babbitt kävi ärtyisäksi. Kerros toisen jälkeen salattua väsymystä puhkesi esiin. Ensin hän oli ollut lystikkäänä hauskuuttajana Paulille ja etsinyt huvituksia hänelle, viikon lopulla oli Paul sairaanhoitaja, ja Babbitt otti vastaan palveluksia sillä alentuvaisuudella, jota aina osoitetaan kärsivälliselle sairaanhoitajalle.
Päivää ennen kuin heidän perheensä saapuivat, visertelivät hotellin naisvieraat: »Oi, eikö se ole ihanaa! Kuinka mahdattekaan odottaa!» ja säädyllisyys vaati, että Babbitt ja Paul näyttivät odottavaisilta. Mutta he menivät maata varhain, äreinä ja nyrpeinä.
Kun Myra tuli, sanoi hän heti: »Kuulkaa, pojat, nyt me tahdomme, että te jatkatte oleiluanne aivan niinkuin meitä ei olisikaan täällä.»
Ensimmäisenä iltana viipyi Babbitt ulkona pelaamassa pokeria oppaiden kanssa, ja Myra sanoi tyynesti ja leikkisästi: »Hyvänen aika! Sinähän olet hirveä mies!» Toisena iltana voihkaisi hän unisesti: »Hyvä Jumala, aiotko sinä olla ulkona jokikinen ilta?» Kolmantena iltana Babbitt ei pelannut pokeria.
Hänen jokainen solunsa oli nyt väsynyt. »Merkillistä! Loma ei tunnu tehneen minulle laisinkaan hyvää», valitteli hän. »Paul on pirteä kuin nuori varsa, mutta minä tunnen olevani kiivaampi ja ärtyisämpi kuin tänne tullessani.»
Hän vietti kolme viikkoa Mainessa. Toisen viikon lopulla hän alkoi tuntea itsensä tyyneksi ja elämästä huvitetuksi. Hän suunnitteli huviretkeä — Sachem Mountainille nousemista ja yön viettämistä teltoissa Box Car Pondin luona. Hän tunsi itsensä omituisen heikoksi ja kuitenkin iloiseksi, niinkuin olisi puhdistanut suonensa myrkyllisistä aineksista ja paraikaa täyttäisi nyt niitä terveellä verellä.
Hän lakkasi pahoittelemasta, että Tedin haaveet suuntautuivat erääseen tarjoilijattareen (pojan seitsemäs traagillinen rakkaus tänä vuonna), hän juoksi kilpaa Tedin kanssa ja opetti häntä ylpeänä heittämään kärpästä Skowlint Podin mäntykatveisessa hiljaisuudessa.
Lopussa huokasi hän: »Saakeli, minä aloin juuri nauttia lomastani! Mutta tunnelihan itseni valtavasti paremmaksi. Ja tästä on tuleva suuri vuosi, tästä! Ehkäpä Kiinteistöjen välittäjäyhdistys valitsee minut puheenjohtajaksi ja antaa palttua semmoiselle liehakoivalle, vanhanaikaiselle silmänkääntäjälle kuin Chan Mott.»
Mennessään kotimatkalla tupakkavaunuun, hän tunsi joka kerta syyllisyyttä siksi, että jätti vaimonsa, ja ärtyisyyttä siksi, että hänen tuli tuntea itsensä syylliseksi, mutta joka kerta hän riemuitsi: »Jaa, tästä tulee suuri vuosi, suuri ja erinomainen vuosi!»