He olivat jo kulkeneet punaisen karhun ja miekkatiikerin alueiden läpi. Kaksi kertaa he saivat juosta villaista, suurta sarvikuonoa pakoon, sillä Grômin keihäs ja nuija eivät olisi sen vahvaan nahkaan vaikuttaneet sen enempää kuin höyhenhuisku. Mutta he olivat paenneet ivaten, sillä kömpelö peto ei voinut kilpaillakaan heidän kanssaan juoksussa. Kerran heitä hätyytti alkuhärkä, jättiläismäinen valkea peto, jolla oli seitsemän jalkaa pitkät sarvet.
Mutta he olivat taitavasti välttäneet sen leppymättömän, hirveän raivon kiiveten puuhun ja kulkien näkymättömästi ja äänettömästi puitten ylimmillä oksilla. He laskeutuivat jälleen maahan noin kilometrin päässä ja juoksivat iloisina eteenpäin nauraen tuolle hurjalle, tyhmälle eläimelle, joka odotteli puun juurella heidän alastuloaan. Kerran tuli nuuskiva leopardi heitä vastaan, mutta pakeni pitkin askelin, kun he nopeasti ja päättävästi hyökkäsivät sitä kohti. Toisen kerran hyökkäsi suuri lintu, melkein yhdeksän jalkaa korkea ja nokka toista jalkaa pitkä, hurjasti kaislikon reunasta heidän kimppuunsa, kauheasti sähisten, kun he huomaamattaan olivat menneet liian lähelle sen pesää. Mutta he tappoivat sen ja herkuttelivat sen munilla. Siten he vihdoin ilman enempiä vastuksia saapuivat oman maansa rajoille ja näkivät jälleen pienten kukkuloiden pyöreät, tutut, tuulen lakaisemat huiput, jotka olivat pyhitetyt heidän kuolleittensa muistolle.
Oli auringonlaskun aika, kun Grôm meni puron poikki ja kulki rinnettä ylös A-ya kintereillään. Ruusunpunainen hohde valaisi pientä amfiteatteria, missä jäljellä oleva heimo oli koolla. A-ya oli kulkenut koko matkan Grômin vieressä, mutta täällä hän kunnioitti heimonsa tapaa ja astui nöyrästi jäljessä.
Grôm tuskin huomasi, tai ei välittänyt, jos huomasikin, ettei heimo äänekkäästi tervehtinyt häntä, vaan oli jurosti hämillään hänen tulostaan. Hän meni suoraan päällikön luo, jonka hän näki istuvan kivellään, ja heitti keihäänsä ja nuijansa tämän jalkojen juureen uskollisuuden merkiksi. Mutta A-ya, joka kulki jäljessä, havaitsi oitis heimonsa vihamielisen käytöksen. Hänen tuliset silmänsä vilkuivat joka puolelle, ja kaikkialla hän näki uhkaavia katseita. Hän ei ymmärtänyt sitä, mutta hän arvasi, että joitakin juonia oli tekeillä Grömiä vastaan. Hänen sydämensä paisui kiukusta, ja hän kohotti ylimielisesti tummaa päätään, sillä hän tunsi, että heimon voimakkaimmat ja viisaimmat olivat vain lapsia hänen herraansa verrattuina. Mutta vaikka he olivatkin vain lapsia, oli heitä monta, ja A-ya pysytteli kuin vartija hänen takanaan puristaen lujemmin lyhyen, hyvän keihäänsä vartta. Hän näki nuoren Mawgin leveät, mustat, suuttuneet kasvot hänen pienen sukulaisjoukkonsa takaa, ja ne katselivat häntä puoleksi himoiten, puoleksi vihaisesti. Tyttö arvasi heti, että hän oli kaiken pahan aiheuttajana, mitä oli tulossa. Hän loi poikaan ivallisen, halveksivan katseen ja kohdisti sitten huomionsa päällikköön. Tämä istui äänettömänä, pahaa ennustavasti, eikä ojentanut kättään tavanmukaiseen tervehdykseen.
Ylimielinen katse tuli Grômin silmiin, hänen leveät hartiansa suoristuivat, ja hän kohtasi tuimasti päällikön katseet.
»Olen täyttänyt päällikkö Bawrin käskyn», sanoi hän selvällä äänellä niin, että kaikki läsnäolijat kuulisivat. »Olen löytänyt paikan, missä heimo voi olla turvassa kaikilta vihollisilta. Ja minä olen tullut takaisin, kuten oli sopimus, viedäkseni heimon sinne, ennenkuin vihollisemme hävittävät meidät. Olen tehnyt suuria huomioita. En ole säästänyt itseäni. Olen tullut nopeasti takaisin. Olen hyödyttänyt kansaani. Miksi ei päällikkö Bawrilla ole mitään tervehdystä minulle?»
Murinaa kuului sieltä päin, missä Mawg ystävineen oli koolla, mutta päällikön katse hiljensi sen. Terävästi tarkastellen noita silmiä, jotka niin horjumatta katselivat häntä, näytti päällikkö miettivän Grômin sanoja. Hitaasti katosi suuttumus hänen arpisilta, jäykiltä kasvoiltaan. Hän luotti ehdottomasti tähän mieheen, vaikka hän olikin hänen pelättävin kilpailijansa.
»Sinua on syytetty», sanoi hän viimein hitaasti, »siitä, että hylkäsit heimosi hädässämme —»
Grôm hämmästyi kuullessaan sanan »syytetty». Sitten hänen syvät silmänsä leimahtivat ja hän keskeytti päällikön puheen ilman muuta.
»Näytä minulle syyttäjäni!» komensi hän tuimasti.