Grôm nauroi ystävällisesti hänen arveluilleen.
»Todellakin, hänen täytyy nukkua nyt, sillä meillä on pitkä ja vaarallinen matka edessämme», sanoi hän. Asettaen suuren, takkuisen päänsä tytön syliin ja ojentaen jäsenensä niin suoriksi kuin ahdas suoja salli nukahti hän heti. Tyttö, kumartuen eteenpäin, kunnes hänen suuri tukkansa peitti voimakkaat, nukkuvat kasvot, mietti tarkoin Grômin käsittämätöntä lempeyttä kilpailijaansa kohtaan. Hänen vaistonsa vakuutti hänelle, että se oli vaarallista. Mutta jokin toinen ääni hänen sisässään, jokin, jota hän turhaan koetti käsittää, sanoi hänelle, että se toisaalta oli jaloa, ja hän oli iloinen siitä. Sitten osui äkkiä ensimmäinen auringonsäde puun latvaan, valaen hänen kasvoilleen ruusuista hohdetta ja kirkastaen ne ihmeellisesti.
Kuudes luku.
TULI-TAISTELU.
I.
Heimon jäännökset olivat nyt asustaneet kaksi vuotta Tulilaaksossa. He olivat menestyneet erinomaisesti. Luolissa parveili vahvoja lapsia, sillä päällikön kehoituksesta oli jokainen soturi ottanut itselleen joko kaksi tai kolme vaimoa, niin ettei kukaan leskistä ollut jäänyt naimattomaksi. Ainoastaan Grôm pysyi yksivaimoisena, vaikka hänen asemansa heimon keskuudessa, Bawrin lähimpänä miehenä, olisi sallinut hänelle niin monta kuin häntä olisi haluttanut.
Grôm oli erittäin onnellinen A-yan kanssa, ja siksi häntä ei haluttanut ottaa muita naisia heidän pieneen luolaansa, joka haarautui pääluolan korkeasta sisäänkäytävästä. Hän olisi kuitenkin myöntynyt noudattamaan määräystä heimon tähden, päällikön pakottamana, jollei olisi nähnyt säikähtyneen, tuskaisen katseen tulevan A-yan silmiin, kun hän huomautti hänelle tästä. Tuo katse oli ihmetyttänyt Grömiä, mutta se oli myös kummallisesti viiltänyt häntä. Kun tyttö ei viittauksellakaan näyttänyt olevan halukas noudattamaan heimon tapoja, ajatteli Grôm asiaa hyvän aikaa. Muutaman päivän kuluttua hän esitti asian päällikölle sanoen, että toiset naiset olisivat haitaksi hänen luolassaan ja alkaisivat urkkia tietoja tuosta loistavasta olennosta, joka oli näyttäytynyt niin tarpeelliseksi heimolle. Bawr oli hyväksynyt syyn, vaikka hieman hämillään, ja oli leppyisästi ottanut itselleen ylimääräiset vaimot, teko, jonka A-ya täydellisesti hyväksyi.
Ensimmäinen talvi Tulilaaksossa oli ollut ihmeellinen heimolle, kun sillä oli palveluksessaan tuo kiivas, mutta hyväsydäminen olento, joka aina loistaen, tanssien ja kuiskien salaperäistä kieltään oli ollut luola-aukkojen edessä. Kylmät tuulet ja pohjoisesta tulevat purevat jääsateet eivät voineet enää häiritä heitä.
Mutta kun myrsky oli raju ja satoi kovasti ja lakkaamatta, niin oli huomattu välttämättömäksi lisätä tuliin luolien edustalla runsaasti kuivia polttoaineita, joita Grôm oli määrännyt kerättäviksi suojaan. Tätä taistelua tulen ja sateen välillä johti tarkasti Bawr, joka päällikön arvonsa lisäksi oli nyt saanut pyhän ylimmäisen papin arvon.
Monta kertaa näytti sade voittavan tuollaisessa taistelussa. Mutta loistava olento ei kadottanut voimaansa siitä huolimatta, sillä aina pysyivät laakson suulla nuo hyppivät ja tanssivat, sammumattomat punaiset, siniset ja sinipunaiset liekit, joita synnyttivät tulivuorikaasut tuolla halkeamassa, välittämättä vähääkään, vaikka taivas olisi lähettänyt minkälaisen vedenpaisumuksen tahansa niiden yli. Oli ilmeisesti selvää, että loistava olento oli myrskyn herra, puhumattakaan hirviöistä, jotka kauhun vallassa pakenivat sitä.