Vapisevat miehet kohottivat kätensä.
»Niinkuin heinäsirkkaparvet verrattuna kottaraisjoukkoihin», vastasivat he.
Heidän hämmästyksekseen päällikkö hymyili julman tyytyväisenä kuullessaan tuon kauhean uutisen.
»Hyvä on», sanoi hän. Kiiveten kalliolle luolan vieressä tuijotti hän laaksoon koettaen nähdä vihollisen etujoukkoja. Sillä välin Grôm, joka johti tulen palvelijoita, asetti heidät nuotioiden viereen valmiina sytyttämään ne käskettäessä.
Kesti melkein tunnin, niin nopeasti olivat vakoilijat peloissaan juosseet, ennenkuin rätinä ja peloittavat äänet ilmaisivat joukkojen lähestyvän. Oli hämärä ja ensimmäiset tähdet ilmestyivät vaaleansinipunervalle taivaalle. Laaksossa saattoi huomata sekavan joukon liikuskelevan tiheiköissä. Bawr antoi nopeat ja pontevat määräyksensä ja sotilaat asettuivat kahteen riviin tasangon eteen, noin kolme, neljä askelta nuotioiden taakse.
Heillä oli kullakin kivipäinen nuija, suuri tai pieni kantajan koon mukaan, ja ainakin kolme piikärkistä keihästä. Kapean polun päätä, joka johti alemmasta luolasta, vartioi kuusi samalla lailla aseistettua naista. Bawr oli valinnut nämä naiset, sillä jokaisella heistä oli yksi tai useampia pienokaisia takana olevassa luolassa, ja hän tiesi, ettei mikään vaarallinen vihollinen pääsisi elävänä sitä tietä. Mutta A-ya ei ollut näiden kuuden kiihtyneen äidin joukossa, sillä hänen paikkansa oli tulien hoitajana.
Kuului pahaa-ennustavaa ulvontaa tuon sekavan joukon lähestyessä nopeasti. Bawr hypähti alas tähystyspaikaltaan heiluttaen suurta nuijaansa ja harppasi pitkin askelin eturintamaan. Grôm huusi määräyksensä ja kaikki nuotiot tasangon ympärillä sytytettiin. Ne leimahtivat iloisesti ja samalla lisättiin suureen keskusnuotioon, joka oli saanut riutua hehkuvaksi hiilikasaksi, kuivia polttoaineita, jolloin se loimahti suureksi liekkipatsaaksi. Tuossa äkillisessä valonhohteessa, joka valaisi muutaman sadan jalkaa laaksosta, nähtiin kaarijalkojen etujoukkojen kuhisevan pensaikoissa. Heidän keltaiset, ilkeät kasvonsa, ammottavat sieraimensa ja siansilmänsä olivat suunnattuina kauhuisina tähän loisteeseen.
Etujoukot pysähtyivät hetkeksi, ja hiljainen mutina muuttui kovaksi huudoksi. Silloin juoksi solakka Mawg etumaiseksi ja häntä seurasi, hetken kummallisesti epäröiden, suuri olento, todellinen kaarijalkamies, mutta yhtä solakka kuin Bawrkin ja väriltään melkein musta. Tämä jättiläinen ja Mawg, karkoittaen pelkonsa tuota ihmeellistä tuli-ilmiötä kohtaan, juoksivat pitkin sotilaiden rivejä kehoittaen eteenpäin ja osoittaen, että viholliset seisoivat aivan liekkien vieressä laisinkaan vahingoittumatta.
Etumaisiin joukkoihin ei tämä selitys näyttänyt ensin paljoa vaikuttavan. Mutta juuri takana oleviin se näytti paremmin tehoavan, sillä heitä kannusti uteliaisuus. Sitäpaitsi kulkivat jälkijoukot eteenpäin ja niiden paino kävi pian vastustamattomaksi. Silloin huomasivat etumaiset, ettei heillä ollut valitsemisen varaa. He taipuivat, vetäytyivät jälleen itsepäisesti takaisin, antoivat sitten kuin särkynyt sulku perään, ja joukko syöksyi kirkuen ja hyppien suoraan tulia kohti.
Niin pian kuin hyökkäys todella alkoi, vetäytyivät Mawg ja musta päällikkö taitavasti syrjään juosten korkeammalla sijaitsevalle kivikkomäelle tasangon vasemmalle puolen, mistä he saattoivat nähdä hyökkäyksen ja johtaa sitä. Oli selvää, että he olivat varmoja voitosta, koska heillä oli niin suuri ylivoima.