Mutta vanhat miehet olivat liian kiintyneitä kemuihinsa kiinnittääkseen mitään huomiota hänen määräyksiinsä. Ja hän itsekin oli liian iloinen ja tyytyväinen pakottaakseen heitä sen enempää. Jokainen, vanha ja nuori, imi palaneita sormiaan ja kaikkien kasvot loistivat rasvaisina ja onnesta hymyilevinä, ja A-ya tunsi hämärästi, että kaikki kuri olisi nyt vastenmielistä.
Tämän huumauksen aikana palasi heimon pääjoukko komman- ja simpukankeräysretkeltään rannikolta. Jyrkänteen juurella luolan kohdalla he löysivät karhun ruumiin ja keräytyivät tuskallisina sen ympärille, ihmetellen siinä olevia keihään haavoja ja nuolen reikiä, kunnes Bawr ja Grôm, jotka olivat jälkijoukossa, saapuivat paikalle. Oli selvää, että luolan luona oli ollut hirveä taistelu. Molemmat päälliköt kiiruhtivat useimpien sotilaiden kanssa eteenpäin nähdäkseen, miten oli käynyt, ja vain muutamat jäivät nylkemään karhua ja ottamaan siitä lihoja.
Kun huolestuneet soturit saapuivat luolan edustalle, hämmästyivät he siellä vallitsevaa iloa ja olivat vähällä suuttua. Mitä nuo vanhat tyhmyrit oikein ajattelivat, kun tanssivat ja rupattivat tulen ympärillä ja tuhlasivat hyvää lihaa työntämällä sitä keppien, keihäiden ja nuolien kärjessä tuleen?
Nuoremmat naiset, jotka tulivat soturien takana, olivat pilkallisia. He käyttäytyivät aina moittivasti A-yaa kohtaan, sikäli kuin uskalsivat, ja nyt he juoksivat esiin toruen ja lyöden lapsiaan ja kieltäen heitä panemasta suuhunsa tuota vastenmielistä, kärvennettyä lihaa.
A-ya kertoi Grômille ja Bawrille tapauksen muutamin lausein ja ojensi sitten heille kummallekin hyvin paistetun kappaleen. He haistoivat sitä epäillen, maistoivat, hymyilivät ja hotkivat sen maiskutellen partaisia huuliaan.
»Sinäkö tämän teit, tyttö?» kysyi Grôm ylpeydestä loistaen, katsellen A-yaa ja ojentaen suuren, karvaisen kätensä saadakseen uuden kappaleen. Mutta Bawr harppasi eteenpäin, työnsi vanhat miehet syrjään, irroitti itselleen suuren lihaviipaleen, työnsi sen keihäänsä kärkeen ja heitti tuleen.
Malttamattomuudessaan veti Bawr paistinsa aina minuutin, parin kuluttua tulesta maistaakseen sitä ja nähdäkseen, olisiko se jo valmis. Hänen innostuksensa ja Grômin, joka oli seurannut esimerkkiä, poisti sotilaiden epäilyn niin nopeasti, että suuresta hirvestä ei viiden minuutin kuluttua ollut jäljellä muuta kuin sarvet, luut ja sisälmykset. Ne, jotka eivät olleet saaneet mitään, heittäytyivät karhun kimppuun, nylkien ja paloitellen sen ahnaan kiireisesti. Nuoret naiset, jotka olivat tyydyttäneet itseään lyömällä vastustelevia, hurjistuneita lapsiaan, antoivat pian perään uteliaisuudelleen ja alkoivat salaa maistella rasvaisia, paistettuja lihapaloja, joita olivat itselleen keränneet. Sitten he sieppasivat keihäitä ja tikkuja paistinvartaiksi ja tulivat kirkuen pyytämään osiaan. A-ya, joka seisoi vähän etäämmällä Grômin kanssa, hymyili pilkallisesti heidän mielensä muutokselle.
Seuraavien tuntien aikana ympäröi tulia paistava, rähisevä joukko. Lähimpänä tulta olevat pitelivät toisella kädellään paistinvarrasta, koettaen toisella suojata kasvojaan kuumuudelta. Heti kun etumainen piiri alkoi tunkeutua ulos ruskeine, mehukkaine herkkupaloineen, rupesivat takimmaiset riitelemään heidän paikoistaan. Ja luolaheimo, joka ei välittänyt mistään muusta kuin tästä uudesta herkusta, juhli koko iltapäivän sellaisella yksimielisellä, huolettomalla riemulla, jollaista he eivät olleet milloinkaan ennen tunteneet. Viimein he loistaen rasvasta ja yltäkylläisyydestä heittäytyivät pitkälleen siihen missä olivat ja vaipuivat uneen. Bawr ja Grôm sekä pari, kolme vanhempaa soturia, jotka viisaasti kyllä olivat olleet kohtuullisia herkuttelemisessaan, ajattelivat pelolla, mitä tapahtuisi, jos joku vihollinen hyökkäisi heidän kimppuunsa tällaisella velttouden hetkellä.
Mutta mitään vihollista ei tullut. Kasteen laskeutuessa maahan nousi kuu lahden yli hunajanvärisenä sinipunervalle taivaalle ja leikitteli kummallisesti tulen vaihtelevan loisteen kanssa. Luolasta kuului A-yan hiljainen ääni, kun hän tyynnytteli rauhatonta lastaan.
Kahdestoista luku.