VEDEN PINNALLA.
I.
Luola-asukkaitten nuolien saanti alkoi käydä niukaksi. Pähkinäpuun nuoret vesat, joista he olivat valmistaneet niitä, olivat melkein lopussa, eikä kahden päivän matkan päässä luolien ympäristöllä ollut mitään sellaista, mitä olisi voinut käyttää pähkinäpuuvesojen sijasta. Myöskään ei Grôm enempää kuin kukaan muukaan hänen heimostaan ollut vielä tähän saakka onnistunut kiinnittämään luu- tai kivikärkeä ruokoon niin, ettei se olisi haitannut sisääntunkeutumista. Täytyi löytää joku kasvi, joka olisi sitkeä, aivan suora ja ohut sekä samalla niin luja, että siihen voisi saada vahvan kärjen, ja kyllin painava lentääkseen hyvin. Sellaista oli vaikea löytää ja Grôm oli varma, että sitä täytyisi etsiä hyvin kaukaa. Elämä suurissa luolissa oli kulkenut tasaisesti kuukausmääriä, ja Grômin rauhaton mieli halusi uusia kokemuksia, uusia seikkailuja.
Tähän nuolen etsintään otti Grôm ainoastaan kaksi toveria mukaansa, solakan, nopeajalkaisen vaimonsa A-yan ja tuon taitavan, pienen vakoojan, karvaisen Loobin.
Kolme päivää he kulkivat suoraan länteen luolista. Sitten kukkulajono, jota he olivat seuranneet, kääntyi äkkiä etelään päin.
Kun Grôm oli päättänyt lähteä tutkimusretkelle länteen päin, vaikkei hän ollut oikein selvillä, miksi hän oli valinnut tämän ilmansuunnan, suuntasi hän kulkunsa alas kukkuloilta reheväkasvuiselle tasangolle. Kaksi päivää he kulkivat eteenpäin lakkaamattomissa vaaroissa, sillä seudulla vilisi mustia leijonia, miekkahampaita ja villaisia sarvikuonoja. Kun he eivät olleet metsästelemässä, vaan tutkimassa, täytyi heidän yhtä mittaa olla niin tarkasti varuillaan, että se alkoi pian käydä heidän hermoilleen, ja he olivat iloisia saadessaan levätä koko päivän suuren viikunapuun turvallisessa latvassa, johon eivät päässeet mitkään muut kuin leopardit ja jotkut käärmeet. Eivätkä leopardit ja käärmeet paljoa huolestuttaneet heitä.
Toisena päivänä sen jälkeen kuin he olivat jättäneet turvapaikkansa viikunapuun latvassa, loppui tiheikkö niin äkkiä, että he olivat vähällä pudota jokeen, jonka vaalea, kiihtynyt vesi virtasi pyörteitä muodostaen heidän jalkojensa juuressa. Se oli mahtava virta, melkein kilometrin levyinen, ja tältä kohden virta uursi niin rannikkoa, että koko joukko puita ja pensaita oli suistunut veteen.
Suuri virta katkaisi heidän tiensä kulkien koillista kohden, ja vastahakoisesti Grôm muutti kulkusuunnan etelään pitkin rantaa. Vaikka virta olikin väkevä, olisivat nämä luolaihmiset voineet uida sen yli. Mutta Grôm tiesi, että tällaisissa vesissä vilisi erilaisia jättiläiskrokodiileja, jotka olivat kaikki yhtä julmia, ja hirveitä lihaa syöviä kaloja, jotka liikkuivat suurissa laumoissa ja kykenivät repimään alkuhärän tai mastodontin [Sukupuuttoon kuollut norsueläin. Erosi varsinaisesta norsusta siinä, että sen poskihampaat olivat nystermäisiä ja molemmat leuat syöksyhampaallisia.] kappaleiksi hampaillaan, jotka olivat terävät kuin partaveitsi. Hän katseli kuitenkin himoiten vastakkaista rantaa, mikä hänestä näytti paljon kauniimmalta ja mielenkiintoisemmalta kuin se, millä hän oli, ja tuumi, voisiko hän milloinkaan keksiä muuta keinoa päästäkseen sinne kuin uiminen.
182
Virran rannalla oli kulkijoilla yhtämittaista vaihtelua ja kulku vaarattomampaa kuin syvällä tiheikössä. Toisinaan ulottuivat suuret oksat, joita komeakukkaiset köynnökset ympäröivät ja koristivat, kauas veden yli tarjoten mukavan turvapaikan. Toisinaan reunusti joen rantaa ruohoinen tasankokaistale, jonka takana tiheikön reuna oli kuin punertavan vihreä, jyrkkä penger, jossa siellä täällä sinipunervat magentan- tai oranssinväriset leveät kukkaläikät riippuivat kuin uutimet. Toisinaan taas oli välttämätöntä tunkeutua tuon loistavan verhon takana olevaan humisevaan ja höyryävään hämärään voidakseen kiertää jonkun rämeisen poukaman, jonka tiheässä, viisitoista, kaksikymmentä jalkaa korkeassa kaislikossa näkyi suuria jälkiä, mistä saattoi päättää, että se oli julmien petojen asuinpaikka. Kulkijat olivat uteliaita näkemään noiden jälkien tekijät, mutta eivät antaneet uteliaisuutensa houkutella itseään tunkeutumaan niiden asuinpaikkoihin.