"Siis on jo aika herättää heidät."
Äiti Garth nousi tuoliltaan ja laahusti ovelle, johon he keskustellessaan olivat viitanneet lukemattomilla nyökkäyksillä ja synkillä silmäyksillä, koputtaen kovasti siihen pari kolme kertaa.
Sen toiselta puolen vastasi muudan ääni unisesti: "Hyvä on, olemme jo hereillä, hyvä emäntä."
Äiti Garth kumartui lähemmäksi oven rakoa.
"Parasta on, että nousette vuoteestanne oikea jalka edellä, hyvät herrat", sanoi hän hyvin ystävällisesti. "Aamiaisenne on jo melkein valmis."
"Oikea jalka, David, kuulitko? Ha, ha, haa!" kuultiin toisen miehen sanovan hiljaa kamarissa.
Äiti Garth kääntyi ovelta muistamatta enää päähänpistoaan. Hän kuiskasi
Joelle äänellä ja tavalla, mitkä olivat kokonaan muuttuneet:
"Olet oikea lörpöttelevä tyhmeliini." Seppä oli vaipunut ajatuksiinsa eikä hänen vastauksensa sopinut ollenkaan äidin sanoihin.
"Tyhmeliini tahi ei, mutta en suostu siihen sittenkään", sanoi hän korostavasti.
"Mihin sitten?" kysyi hänen äitinsä uteliaasti.